3.12.2023 Joulukalenteri: Mika Waltari: Kuolleen silmät ja muita kauhukertomuksia
Mika Waltari käytti kirjallisen uransa aika useita eri salanimiä ja oli hyvin tuottoisa kirjailija, Kristian Korppi oli vain yksi hänen julkaisijanimistään. Kuolleen silmät on hänen tuntemattomimpia teoksiaan ja se ilmestyi ensimmäisen kerran Schildtin kustantamana vuonna 1926. Mika Waltari ei myöhemmin urallaan enää arvostanut näitä Edgar Allan Poen hengessä kirjoittamiaan kauhutarinoita ja näin ollen hän ei koskaan antanut lupaa teoksen uudelleen julkaisuun. Tästä syystä alkuperäisestä kirjan painoksesta tuli vuosien saatossa hyvin hintava ja hankalasti löydettävä keräilykappale, josta maksettiin jopa nelinumeroisia summia.
Nyt viimein 97 vuotta myöhemmin on kirjallisuuskronikoitsija Juri Nummelin toimittanut teoksesta uuden, laajennetun painoksen, johon on alkuperäisen 150-sivuisen novellikokoelman lisäksi otettu mukaan valikoima Waltarin eri lehtiin kirjoittamia saman genren novelleja sekä runoja. Nyt julkaistussa teoksessa on kaikkiaan 292 sivua. Runoista suurin osa on Waltarin julkaisemattomasta "Lauluja Saatanalle" runoteoksesta, mutta runot on koottu muista julkaisulähteistä, eikä julkaisematonta teosta ole suoraan lainattu tähän teokseen. Juri Nummelin on jo aiemmin, vuonna 2008 kirjoittamassaan teoksessa "Unohdettu Waltari", todennut että ei näe mitään syytä sille miksi Waltarin teosta Kuolleen silmät ei voitaisi julkaista uudelleen. Kiitokset uudelleenjulkaisun mahdollistamisesta Nummelin osoittaa kirjan esipuheessa erityisesti Waltarin tyttärenpojalle, Joel Elstelälle, mutta tämän enempää ei tämän mainion kirjan uudelleenjulkaisun tarinaa missään selitetä.
Kuolleen silmät on monipuolinen tarinatyyleiltään ja aihekirjoltaan laaja tekstikokoelma. Tarinoissa liikutaan maantieteellisesti laajasti mm. Egyptin pyramideilla, hautausmaalla ja Etelämeren saarella. Morfiinin käyttö ja goottihenkinen kauhu nousee esille usein. Waltarin tekstien taso vaihtelee luonnollisesti jonkin verran, ja kaikki tarinat nyt eivät sinällään ole kovin karmaisevan kauheita, mutta lukukokemuksena kirja on mielenkiitoinen sukellus 1900-luvun alun kauhukirjallisuuden pariin. Waltarin tekstit eroavat esikuvansa Edgar Allan Poen kauhukirjallisuuden tyylistä kuitenkin merkittävästi ja toisinaan mieleen hiipii vertauskuvia jopa H.P. Lovecraftin teoksista, tosin sillä erotuksella että Waltari onnistuu jopa muuten niin kapeassa ja tyypillisissä naiskuvissa saamaan mukaan hieman eroottisia sävyjä. Waltari toistaa tyypillistä suppeaa ja vähäistä naisroolien ilmenemistä myös myöhemmässä tuotannossaan.
Runojen osalta Waltari löytää hienon tumman vireen ja tunnelma on käsin kosketeltavan synkkä ja pahaenteinen:
Minä lennän mustassa yössä
nukkuvan maailman ylitse
kiiluvin silmin
ja pehmein, väräjävin siivin.
...
Minä nauran teille, te nukkuvat ihmiset!
Mustalla ei voi olla varjoa
mustassa yössä.
Mika Waltari - Yön lintu (alku & loppu)
Uskallan suositella tätä sukellusta erilaisen Mika Waltarin tuotannon pariin. Kauhu ilman hurmeista mässäilyä, nykyteknologiaa ja nopeita ajoneuvoja on välillä miellyttävän leppoisaa ja rauhallista pakoa nykyarjesta ja maailman menosta. Kirjailijan kieli on värikästä ja vahvaa, on vaikea uskoa että tekstin kirjoittaja on vasta 17-vuotias. Waltarin itsekritiikki uudelleenjulkaisun suhteen on ollut mielestäni turhaa, tämä on juuri sopiva kirjallinen välipala ja ei ole lainkaan huono asia, että Waltarilta löytyy myös hieman tiiviimpiä lukukokemuksia, eikä vain niitä suuria ja massiivisia klassikoita.
Siinä sivussa voi huomaamattaan syödä niistä joulusuklaarasioista myös ne pahanmakuiset konvehdit!
Teksti: Marjatta Ojala, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
