Päihderiippuvuus voi vaarantaa kuntoutujien hyvinvointia ja luoda toivottomuuden tunnetta. Ekqvist tutki väitöskirjassaan, millaisia muutoksia laitospäihdekuntoutuksen aikana kuntoutujien hyvinvoinnissa ja toiveikkuudessa tapahtuu. Lisäksi tarkastelun kohteena oli toivottu tulevaisuus ja toivoa uhkaavat tekijät, kuten retkahtaminen eli ongelmalliseen päihdekäyttöön palaaminen.
Tutkimuksen aineistoa on kerätty vuosina 2016-2018 ja siihen osallistui 271 laitospäihdekuntoutuksessa ollutta henkilöä. Tutkimus on toteutettu monimenetelmällisesti ja se hyödyntää aineistonaan kuntoutuslaitoksen ja Tampereen yliopiston TreAdd-tutkimusryhmän yhteistyössä toteuttamaa seurantakyselyä sekä kuntoutuslaitoksessa terapeuttisena työkaluna käytettyä hyvinvoinnin mittaria. Lisäksi aineistoa on kerätty kirjoitustehtävien ja haastatteluiden avulla.
Tutkimuksessa hyvinvointia ja toiveikkuutta mitattiin kuntoutuksen alussa ja sen päättyessä.
- Tutkimus osoittaa, että suurin osa kuntoutujista kokee voivansa paremmin ja he ovat toiveikkaampia tulevaisuutensa suhteen kuntoutuksen päättyessä kuin sinne tultaessa. Tämä kuvastaa laitospäihdekuntoutuksen inhimillistä vaikuttavuutta, kertoo Ekqvist.
Hyvinvoinnin ja toiveikkuuden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin kuntoutujien näkemyksiä tulevaisuudesta. Tulevaisuuden toiveet kohdentuivat päihteettömyyteen, sosiaalisiin verkostoihin, arkeen ja työelämään sekä yleiseen elämään tyytyväisyyteen.
- Päihteettömyyden lisäksi toiveet koskettavat laajasti elämän eri osa-alueita ja asioita, joita kuka tahansa voisi toivoa. Tulevaisuuden toiveet luovat kuvaa siitä, millaiset asiat koetaan tärkeiksi ja tavoittelemisen arvoisiksi. Siksi niitä onkin hyvä kartoittaa niin laitospäihdekuntoutuksessa kuin muissakin palvelumuodoissa, Ekqvist toteaa.
Kuntoutujien tulevaisuutta tarkasteltiin myös retkahtamisen näkökulmasta, sillä päihderiippuvuudesta irtautumisessa on tyypillistä, että retkahdukset ja päihteettömät jaksot vuorottelevat. Osa kuntoutujista kuvaa oppineensa menneisyyden retkahtamisista ja saaneensa selviytymiskeinoja nykyhetkeen ja tulevaan. Haastatteluissa nostettiin esiin myös sen merkitys, että kuntoutuja toimii päihteettömyyden saavuttamiseksi päivä kerrallaan, jolloin retkahtamisen välttäminen asettuu hallittavissa olevaksi tavoitteeksi. Osa haastatelluista pohti myös päihteiden käytön jatkamisen mahdollisuutta.
- Tällöin haastateltava vertaili eri päihteitä tai muita riippuvuuksia ja asetti niille erilaisia tavoitteita. Esimerkkinä voidaan mainita huumeiden käytön lopettaminen, mutta alkoholin käytön jatkaminen hallitusti, täsmentää Ekqvist.
Pyrkimyksenä oli kuitenkin saavuttaa muutosta ongelmalliseksi koettuun riippuvuuteen.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että asiakas sitoutuu paremmin terapiaan, jonka periaatteiden kokee vastaavan omaa käsitystään toipumisesta.
- Sen tunnistaminen, puhuuko kuntoutuja retkahtamisesta painottaen kokemuksista oppimista, päivä kerrallaan toimimista vai käytön hallitsemista, voi auttaa ammattilaisia oikeanlaisen lähestymistavan valitsemisessa ja hoitopolun suunnittelemisessa laitoskuntoutuksen aikana saavutetun muutoksen ylläpitämiseksi, Ekqvist jatkaa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Eeva Ekqvistin sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja Kuntoutujien hyvinvoinnin ja toivon kokemukset sekä näkemykset tulevaisuudesta laitospäihdekuntoutuksen aikana tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 5.2.2021 klo 12. Vastaväittäjänä toimii dosentti Olavi Kaukonen Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii dosentti Katja Kuusisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1821-5
Kuva: Olli Ekqvist