Törmälehdon tutkimus kytkeytyy lasten subjektiivisen hyvinvointitutkimuksen kentälle. Tutkimuksen erityisyytenä on tarkastella lasten tunnetilojen kokemuksia ja yhdistää aikuisten havainnot niiden analysoimiseen. Aihetta on käsitelty vähänlaisesti niin suomalaisessa kuin kansainvälisessä alan tutkimuksessa.
— Lasten äänen kuulemisen merkitystä on jo pitempään korostettu, mutta se, miten siinä onnistutaan, ei ole tiedossa, toteaa Törmälehto.
Tutkimuksessa tarkastellaan, missä määrin vanhempien ja opettajien tunnistamat lasten tunnetilat vastaavat lasten tunnetiloja, jääkö vanhemmilta tai opettajilta tunnistamatta tunnetiloja lapsen sukupuoleen liittyen ja onko samalla lapsella monta aikuisten ohitunnistamaa tunnetilaa ja millaisia ohitunnistettuja lapsiryhmiä voidaan tällä tavoin löytää. Tarkasteltavina tunnetiloina ovat ahdistava olo, rauhattomuus, ulkopuolisuus ja myötätuntoisuus, jotka muodostuivat lasten käyttäytymisen ja tunnekokemusten itsearvioista.
Tutkimuksen aineisto kerättiin Vahvuudet ja vaikeudet -kyselylomakkeella (SDQ), jonka täytti 989 viides- tai kuudesluokkalaista oppilasta, heidän 780 vanhempaansa ja 50 luokanopettajaansa vuonna 2013. Aineiston analyysissä hyödynnettiin tilastollisia testejä ja monimuuttujamenetelmiä.
— Vanhemmat tunnistavat jonkin verran paremmin lasten tunnetiloja kuin opettajat, mutta paljon jää molemmilta piiloon, kertoo Erna Törmälehto.
Lasten ahdistava olo ja rauhattomuus jäivät sekä vanhemmilta että opettajilta selkeästi tunnistamatta. Vanhemmat tunnistivat hyvin lasten ulkopuolisuuden kokemusta ja myötätuntoisuutta. Opettajilta jäi tunnistamatta myös lasten myötätuntoisuus.
— Tyttöjen ja poikien tunnetilojen tunnistamisessa näyttäisi olevan myös jonkin verran eroja, Törmälehto jatkaa.
Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että opettajat ylitunnistivat tyttöjen ja alitunnistivat poikien myötätuntoisuutta. Se osoittaa, että pojilla myötätuntoisuus voi olla sisäänpäin kääntynyttä, kun taas tyttöjen myötätuntoisuus voi olla enemmän ulospäin suuntautunutta. Poikien rauhattomuus oli käyttäytymisestä havaittavissa, mutta tyttöjen rauhattomuus jäi heidän sisäiseksi tunnetilakseen.
— Jännittäminen näytti olevan lasten keskuudessa hyvin yleistä. Se oli yksittäinen tunne, jossa aikuisten arviot poikkesivat erittäin voimakkaasti lasten itsearvioista, toteaa Törmälehto.
Lähes kaksi kolmasosaa lapsista koki jännittävänsä, mutta joka toisen lapsen jännittäminen jäi vanhemmilta ja opettajilta piiloon.
Tutkimuksen pohjalta voi todeta, että vanhemmat ja opettajat saattoivat nähdä myötätuntoisen lapsen rauhattomana, ahdistavaa ja rauhatonta oloa tuntevan lapsen rauhallisena ja jännittäjälapsen myötätuntoisena ja rauhallisena.
Lasten asioita käsitellään usein vanhempien ja opettajien antaman tiedon varassa, vaikka lasten äänen kuulemisen tärkeys on jo universaalisesti tunnustettu. Törmälehdon mukaan tarvitaankin lisää tutkimusta, jossa kysytään lapsilta suoraan, miten aikuisten tulisi heitä kohdata, jotta lapsi tai nuori kokisi tulleensa kuulluksi.
Erna Törmälehto asuu Porissa ja työskentelee sosiaalityön yliopisto-opettajana Tampereen yliopiston Porin yksikössä.
KM Erna Törmälehdon sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja Vanhemmat ja opettajat lasten tunnetilojen tunnistajina tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan Porin yksikössä perjantaina 10.12.2021 klo 12 alkaen Porin yliopistokeskuksen auditoriossa 126. Vastaväittäjänä toimii emeritaprofessori Pirjo Pölkki Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii tenure track -professori Katja Kuusisto Tampereen yliopistosta.
Uusimman koronalinjauksen mukaan kaikkien yliopistoyhteisön ulkopuolisten tulee esittää väitöstilaisuuteen saapuessaan koronapassi ja henkilöllisyystodistus. Yliopiston henkilökunnan on esitettävä henkilökortti ja opiskelijoiden opiskelijakortti.
Väitöstilaisuutta voi seurata myös etäyhteyden kautta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2174-1
Kuva: Tero Koskinen