Etäväittelijän tunnelma vaihtui pettymyksestä helpotukseen
– Se on ristiriitainen kokemus, kun takana oli monen vuoden työ ja pitkä projekti. Juhlaa oli odottanut ja suunnitellut karonkkaa. Olihan se harmi, että kaikki piti peruuttaa, mutta toisaalta ymmärrän hyvin nämä olosuhteet, kertoo Hanna Limatius.
Englantilaisen filologian tutkija Hanna Limatius on yksi niistä kuudesta henkilöstä, jotka ovat tähän mennessä väitelleet etäyhteydellä sen jälkeen, kun Tampereen yliopiston tilat suljettiin 18. maaliskuuta koronaepidemian vuoksi. Ensimmäiselle kahdelle koronaviikolle oli ehditty sopia 13 väitöstilaisuutta, joista 6 väittelijää valitsi etäväitöksen ja 7 siirsi väitöspäivää myöhemmäksi.
Opintosuunnittelija Suvi Ikonen Tampereen yliopiston oppimisen ja koulutuksen kehittämispalveluista kertoo, että osa opiskelijoista halusi perinteisen väitöstilaisuuden ja siirsi siksi väitöspäivää myöhemmäksi. Osa väittelijöistä valitsi etäväitöksen, koska halusivat pitää kiinni aiemmasta aikataulustaan muuttuneesta tilanteesta huolimatta.
Tampereen yliopistossa toistaiseksi pidetyt kuusi etäväitöstä sijoittuvat neljään eri tiedekuntaan. Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa ja Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa on molemmissa ollut kaksi etäväitöstä. Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta ja Yhteiskuntatieteiden tiedekunta ovat toteuttaneet molemmat yhden etäväitöksen. Myöhempään ajankohtaan siirretyt 7 väitöstä sijoittuvat myös samoihin neljään tiedekuntaan.
Tekniikka sujunut hyvin etäväitöksissä
Suvi Ikonen on kuullut etäväitösten sujumisesta tähän mennessä pelkästään positiivisia kommentteja. Myös Hanna Limatius kertoo alkujännityksen jälkeen olevansa helpottunut, iloinen ja tyytyväinen siitä, miten nopeasti Tampereen yliopisto järjesti tekniset ohjeistukset etäväitöksen yksityiskohdista.
– Se oli myös iso helpotus, että väitöksen aikana ei ollut mitään teknisiä ongelmia, koska juuri sitä tuossa tilanteessa jännittää, että jos yhtäkkiä yhteydet katkeavat. Olin helpottunut, että se sujui hyvin ja sain väiteltyä näissä poikkeusolosuhteissa. Ei se ollut mitä olin ajatellut, mutta tässä nyt monet asiat meidän kaikkien elämässä menevät eri tavalla kuin mitä olimme ajatelleet. Parhaamme mukaan yritämme kaikki sopeutua, Limatius sanoo.
Suvi Ikonen vahvistaa, että yliopisto on tehnyt tarkan ohjeistuksen etäväitöksistä. Aluksi kustos sopii tutkimusryhmästään jonkun teknisen tukihenkilön seuraamaan etäyhteyksiin käytettyä Teams-ohjelmaa, säätämään sen asetuksia ja hyväksymään yliopiston ulkopuoliset henkilöt väitöksen seuraajiksi.
Muutama päivä ennen varsinaista tilaisuutta pidetään harjoitus, johon osallistuvat vastaväittäjä, väittelijä, kustos ja tekninen tukihenkilö sekä av-asiantuntija it-tukipalveluista.
– Juuri harjoitustapaaminen on ollut lääke, jolla on pyritty todentamaan, että yhteydet toimivat hyvin ja asianosaiset voivat keskittyä oleelliseen, Ikonen kertoo.
Varajärjestelmänä on Zoom-ohjelma, mutta sitä ei ole tarvinnut vielä kertaakaan käyttää etäväitöksissä.
Väitöshanke pitkällä eikä siirtoajatus sopinut
Hanna Limatiuksen väitössuunnitelmat olivat jo pitkälti sovittu, kun koronarajoitukset laittoivat kaiken uusiksi. Väitöskirja oli painettu ja päivämäärä printattu kirjan alkulehdille.
– Se stressasi, että miten tämä järjestyy ja järjestyykö lainkaan, joutuuko siirtämään ja miten se vaikuttaa työnhakuun ja rahoituksen hakumahdollisuuksiin, jos väitös siirtyy hyvin pitkälle. Minulle oli aika selkeää, että en halunnut pyytää siirtoa. Olihan se pettymys, mutta halusin väitellä tänä keväänä, Limatius sanoo.
Väitöstilaisuus akateemisena rituaalina ei ollut se mitä Limatius jäi perinteisestä väitöksestä kaipaamaan. Enemmän harmitti se, että tapahtumaa ei päässyt jakamaan samalla tavalla ystävien, sukulaisten ja kollegoiden kanssa.
– Fyysisesti läsnä olevan yleisön puuttuminen oli isompi pettymys. Eivät ne rituaalit ole minulle henkilökohtaisesti tärkeitä.
Etäväitöksessä vallitsee sama pukukoodi kuin perinteisessä väitöksessäkin siten, että vastaväittäjä, kustos ja väittelijä pukeutuvat tummaan, juhlavaan asuun. Myös tilaisuuden kaava on samanlainen siten, että kustos avaa tilaisuuden ja väittelijä pitää lektion eli esittää oman alkupuheenvuoronsa.
– Ainoa ero oli se, että nyt kaikki olivat omissa kodeissaan omilla tietokoneillaan ja se, että kustos kertoi tilaisuuden alussa yleisölle, miten tämä tekninen puoli menee. Ymmärsin niin, että muuten väitöksen kaava pyrittiin pitämään mahdollisimman samalaisena.
Erikoinen kokemus väitellä omassa olohuoneessa
Hanna Limatius kertoo pukeutuneensa etäväitöstä varten ohjeen mukaisesti samoin kuin vastaväittäjä ja kustoskin tekivät.
– Olihan se aika erikoinen kokemus, että tuossa omassa olohuoneessa väittelin, Limatius sanoo.
Fyysisesti läsnä olohuoneessa oli väittelijän lisäksi vain hänen miehensä. Muut osallistujat näkyivät tietokoneen ruudulta, vaikka sielläkin aluksi esiintyivät vain vastaväittäjä ja kustos.
Väitöksen jälkeen oli sovittu pidettäväksi viiden minuutin kahvitauko, jonka aikana väittelijä, kustos ja vastaväittäjä hakivat itselleen lasilliset kuohuvaa ja jotkut hakivat kahvikupin.
Seuraavaksi tuli vapaamuotoinen osuus, jonka aikana myös yleisö sai puhua ja laittaa kameran päälle, jos halusi olla mukana live-lähetyksessä. Limatius muistaa mukavana hetkenä sen, että hänen vanhempansakin pääsivät ruutuun ja saivat onnitella ja myös vastaväittäjä ja kustos tapasivat heidät etäyhteydellä.
Väitöksen iltajuhla eli karonkka jäi Hanna Limatiukselta nyt kokematta. Ohjaajan ja vastaväittäjän kanssa hän on puhunut siitä, että joskus tulevaisuudessa käydään syömässä yhdessä, mutta ajankohtaa ei vielä sovittu.
Limatius sanoo olevansa sikäli onnekkaassa asemassa, että hän ei asu yksin ja hän saattoi miehensä kanssa viettää juhlailtaa. Illan mittaan hän oli yhteydessä myös muun lähipiirinsä kanssa.
– Vanhempien ja sukulaisten kanssa skypetettiin ja soiteltiin. Kyllä siinä nopeasti meni se päivä ja iltakin. Viestejä tuli paljon ihmisiltä. Ei se sitten harmittanut niin paljon kuin olin etukäteen ajatellut. Jotkut lähettivät kukkia, ja siitä sai juhlan tunnelmaa. Eihän se väitöspäivän illalta enää tunnu, jos sen karonkan pitää joskus puolen vuoden päästä.
Poikkeustila paransi saavutettavuutta
Hanna Limatiuksen väitöksellä oli parhaimmillaan 80 seuraajaa. Tampereen yliopiston etäväitöksissä on ollut mukana keskimäärin noin 50–70 henkeä, joista Suvi Ikosen saamien tietojen mukaan noin puolet on ollut yliopiston ulkopuolisia henkilöitä. Ulkopuolisista osa on ollut mukana työnsä vuoksi, osa taas sukulaissuhteen vuoksi.
– Myös kansallisesti etäväitöksistä on jaettu positiivisia kokemuksia tohtorikoulutusverkostossa. Erityisesti väitöstilaisuuksien saavutettavuus on kasvanut, koska osallistua voi mistä tahansa – myös mobiilisti. Ei ole kynnystä lähteä matkustamaan, ja voi olla pitkänkin matkan takana kesken työpäivänkin, Ikonen sanoo.
Voisiko etäosallistumisen mahdollisuus jäädä käyttöön koronarajoitusten jälkeenkin?
– Tekniset haasteet ovat sellaiset, että kaikista helpoin tapa etäväitöksen toteuttamiseen on se, että me kaikki olemme omilla koneillamme kuka missäkin. Kun palataan perinteisiin väitöstilaisuuksiin, silloin pelkkä Teamsin päällelaitto ei riitä, vaan tarvitaan salitekniikkaa, jotta asianosaiset eivät puhu vain näytölle. Hyvään toteutukseen tarvitaan kaksisuuntainen video-ääniyhteys, jolloin se sitoo tilaisuuteen av-asiantuntijan, Ikonen sanoo.
Väitöstilaisuuksien striimauksia eli suoratoistoa on tehty jo aiemminkin esimerkiksi silloin, kun väittelijä on suorittanut kaksoistutkintoa.
– Nykyinen mittakaava on kuitenkin uusi asia. Suhtaudun positiivisesti siihen, että jatkossakin olisi mahdollisuus väitökseen osallistumiseen etänä. Onhan se tieteellisen tutkimuksen esilletuonnin ja saavutettavuuden kannalta erinomainen asia, että väitöstilaisuuksia voi seurata myös muualta.
Teksti: Heikki Laurinolli
Filosofian maisteri Hanna Limatiuksen englantilaisen filologian väitöskirja Communities of Empowerment: Exploring the Discourse Practices of Plus-Size Fashion Bloggers tarkastettiin Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestintätieteiden tiedekunnassa lauantaina 4.4.2020. Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1489-7
