Suomalainen EU-journalismi on eliitin temmellyskenttä. Tämä käy ilmi YTM Hannu-Pekka Ikäheimon tuoreesta väitöskirjasta, jossa on tutkittu Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Savon Sanomien EU-journalismia vuosina 1995–2018. Eliittivetoisuus korostuu ennen kaikkea ääneen pääsevien joukossa. EU:n merkitystä pääsee määrittelemään harvalukuinen asiantuntijoiden, kärkipoliitikkojen ja pääkirjoitustoimittajien joukko.
Suomalaisen EU-journalismin painotukset näyttävät muuttuneen yllättävän vähän yli 20-vuotisen jäsenyyden aikana. Jo EU-jäsenyyden hakuvaiheeseen suuntautuneissa mediatutkimuksissa havaittiin, että suomalaisille valtavirtamedioille oli tyypillistä lähestyä EU-politiikkaa asioiden teknisyyttä ja asiantuntijavetoisuutta korostaen. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan asiantuntijavetoisuus korostuu yhä esimerkiksi keskusteluissa EU:n liittovaltiokehityksestä. Juridiset ja muut prosesseihin liittyvät yksityiskohdat korostuvat poliittisten tavoitteiden ja päämäärien kustannuksella.
— Kysymykset integraation suunnasta ja hyväksyttävyydestä ovat EU-demokratian ydintä. Demokraattisen kansalaiskeskustelun näkökulmasta prosesseihin liittyvien teknisten näkökulmien korostuminen on ongelmallista. Ensinnäkin se tekee keskusteluista hyvin asiantuntija- ja valtiokeskeisiä. Toiseksi se hämärtää rajaa teknisten ja poliittisten kysymysten välillä, väitöskirjassa todetaan.
Tutkimuksen perusteella avoin puhe EU-politiikkaan liittyvistä jakolinjoista tai ideologioista ei ole tyypillistä suomalaisessa EU-journalismissa. EU-politiikasta puuttuvat kotimaan politiikalle tyypilliset institutionaaliset jännitteet, kuten selkeä hallitus-oppositio-asetelma, mikä tekee EU:sta vaikeasti lähestyttävän aiheen journalismille. Vaikka europarlamentaarikot ovatkin toiminnassaan järjestäytyneet kansalliset rajat ylittävien poliittisten ryhmien mukaan, usein on vaikea hahmottaa, mitä mieltä nuo ryhmät ovat kulloinkin käsiteltävistä asioista ja mikä niiden merkitys on päätettävän asian kannalta. Lehdistössä EU-näyttäytyykin yhä ennen kaikkea hallitusten välisten neuvottelujen areenana, jossa puolustetaan Suomen etua.
Kotimaisesta politiikasta tuttujen luontaisten konfliktien ja tuttujen toimijoiden puuttuminen on varsinkin iltapäivälehdissä ruokkinut sensaatiohakuista ”EU kieltää” -journalismia. Juttutyypille on ominaista, että EU näyttäytyy pikkuasioihin, kuten grillaamiseen ja saunapuihin, takertuvana arkijärjen unohtaneena byrokratiakoneena. Monet tällaiset faktojen yli- tai väärintulkintaan perustuneet jutut ovat Suomessa levinneet laajalle ja saaneet aikaan kansallismielistä kuohuntaa. ”EU kieltää” -juttuja on aktiivisesti hyödynnetty poliittisiin tarkoituksiin, joten niitä levittäneet mediat ovat tarjonneet taustatukea euroskeptismin vahvistamiselle.
Tutkimuksessa nostetaan esiin useita EU-julkisuuteen liittyviä ongelmia. Kaikki niistä eivät ole yksin journalismin ratkaistavissa, vaan valppaamman kansalaiskeskustelun aikaansaaminen edellyttää myös muutoksia EU-instituutioiden rakenteissa. Journalismi voi kuitenkin valinnoillaan politisoida EU-aiheita päästämällä julkisuuteen monipuolisesti erilaisia ääniä ja antamalla näille julkista määrittelyvaltaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Hyvä lähtökohta tälle on se, että EU:ta lähestyttäisiin yhä useammin poliittisten valintojen ja kamppailujen kenttänä kotimaan politiikan tapaan. EU-politiikassa on usein mukana aatteellinen tai puoluepoliittinen ulottuvuus, joka jää peittoon, jos huomio kiinnitetään vain kansalliseen etuun.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Hannu-Pekka Ikäheimon politiikan tutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Politiikkaa ilman vaihtoehtoja? Suomalainen sanomalehtijournalismi EU-keskustelun ja demokratian näyttämönä 1995–2018 tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 21.5.2021 klo 12 alkaen Pinni A -rakennuksen Paavo Koli -salissa, Kanslerinrinne 1, Tampere. Vastaväittäjänä toimii Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtaja, dosentti Teija Tiilikainen. Kustoksena toimii professori Tapio Raunio.
Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1957-1
Kuva: Astrid Mannerkoski