Hybridityössä ratkaisee toteutustapa – ei etäpäivien määrä
Business Finlandin rahoittama, Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen SMARTS‑hanke tutkii, mitkä käytännöt, työkalut ja johtamisen keinot tukevat vuorovaikutuksen laatua ja työntekijöiden hyvinvointia hybridityössä. Keväällä 2026 toteutettuun kyselyyn vastasi yhteensä 2 850 työntekijää, esihenkilöä ja johtajaa, pääosin julkiselta sektorilta. Suuri aineisto tarjoaa poikkeuksellisen vahvan pohjan hybridityön käytäntöjen tarkastelulle.
Vastaajat tekivät etätyötä keskimäärin 3–4 päivää viikossa ja etätyön määrään oltiin pääosin tyytyväisiä. Etätyön määrä itsessään ei ollut yhteydessä työyhteisön vuorovaikutuksen laatuun, psykologisten perustarpeiden täyttymiseen, motivaatioon, psykologiseen turvallisuuteen tai organisaatiositoutumiseen.
Toisin sanoen se, montako päivää työskennellään etänä, ei vaikuta selittävän työyhteisöön tai hyvinvointiin liittyviä kokemuksia.
Aiemmassa tutkimuksessa tunnistettuja, etä‑ ja hybridityöhön liitettyjä vuorovaikutuksen haasteita koettiin yleisesti vähän. Esihenkilöt ja johto kokivat vuorovaikutuksen haasteet suuremmiksi, kuin työntekijät keskimäärin. Suurimmaksi haasteeksi koettiin spontaanin tiedonvaihdon väheneminen, mutta valtaosa vastaajista ei kokenut sitäkään merkittävänä ongelmana.
Etätyöskentelykin voi olla vuorovaikutteista
Organisaatio- ja tiimitason hybridityötä tukevat käytänteet olivat selvästi yhteydessä myönteisiin tuloksiin. Erityisen vaikuttavina näyttäytyivät käytänteet, jotka madaltavat kynnystä olla yhteydessä kollegoihin etänä, tukevat epävirallista vuorovaikutusta, kannustavat käsittelemään hybridityön yhteisiä pelisääntöjä, sekä vahvistavat kokemusta siitä, että etä- ja hybridityön linjaukset ovat tarkoituksenmukaisia, oikeudenmukaisia ja läpinäkyvästi viestittyjä. Nämä käytänteet olivat yhteydessä muun muassa parempaan vuorovaikutuksen laatuun, laadukkaampaan työmotivaatioon ja psykologiseen turvallisuuteen.
– Tulokset osoittavat, että etänä työskentely ei välttämättä merkitse töiden yksinään tekemistä, vaan etänäkin työskentely voi olla hyvinkin vuorovaikutteista, sanoo sosiaalipsykologian professori Nelli Hankonen.
– Se riippuu siitä, missä määrin vuorovaikutukseen ja viestintään on yhteisesti kiinnitetty huomiota. Toki se vaatii enemmän tietoista satsausta kuin toimistossa.
– Epävirallisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu tuloksissa, mikä osoittaa, että mahdollisuus esimerkiksi spontaaniin keskusteluun myös kokousagendan tai sovittujen tapaamisten ulkopuolella on tärkeää hybridityössä. Tällaiseen epäviralliseen vuorovaikutukseen voi kuitenkin panostaa myös teknologiavälitteisesti, viestinnän professori Anu Sivunen korostaa.
– Kaikki työtehtävät eivät sovellu yhtä hyvin etänä kuin lähinä tehtäväksi, ja siksi tarvitaan molemminpuolista joustavuutta ja tarkoituksenmukaisuuden harkintaa hybridityöstä neuvoteltaessa, toteaa tutkija Katarina Kohonen.
Tutkimuksen rajoitteina on huomioitava, että poikkileikkausasetelmassa ei ole tutkittu syy-vaikutus-suhteita. Hankkeen nettisivuilla on nähtävissä alustavia tuloksia, ja vertaisarvioitu tutkimus tullaan julkaisemaan myöhemmin.
Raportti alustavista tuloksista (Pdf)
Lisätietoa:
Prof. Nelli Hankonen
Sosiaalipsykologia
Tampereen yliopisto
puh. 050 415 5006
nelli.hankonen [at] tuni.fi
Prof. Anu Sivunen
Viestintä
Jyväskylän yliopisto
puh. 040 7354279
anu.e.sivunen [at] jyu.fi
Tutkimuksen vinkit hybridityöhön – joitain nostoja
Kannusta tiimejä ja työyhteisöä keskustelemaan säännöllisesti yhteisistä etä- ja hybridityön käytännöistä (esim. yhteydenpitotavat, kokouskäytännöt, tavoitettavuus).
Työyhteisössä olisi hyvä sopia käytännöstä, että etänäkin voi tarvittaessa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä toisiin esim. puheluin tai tekstiviestein.
Esihenkilöiden ja johdon kannattaa olla avoimia kuulemaan työntekijöiden näkökulmaa hybridityön järjestämiseen, jotta käytännöt sopivat kunkin työn vaatimuksiin.
Miettikää toimistopäivien rakennetta, aikatauluja ja tilojen käyttöä niin, että myös epäviralliselle vuorovaikutukselle ja kohtaamisille on lähityössä riittävästi aikaa ja oikeanlaisia tiloja. Yhteisöllisyyttä tukeva vuorovaikutus ei vaadi aina erillisiä “hupitapahtumia”, vaan sitä voi luontevasti sopia myös työtehtävien lomaan.
