–Iso-Britannia on saarivaltio, maantieteellisesti erillään manner-Euroopasta. Lisäksi maa on ollut merkittävä talousmahti ja siirtomaavalta. Nämä asiat heijastuivat siihen, miten Iso-Britanniassa suhtauduttiin Euroopan Unionin kasvavaan valtaan, ja miten siellä puhuttiin EU:sta jäsenyyden aikana, Jenni Räikkönen sanoo.
Räikkösen tutkimuksen aineisto koostui kaikista Iso-Britannian parlamentin alahuoneen väittelyistä vuosina 1973–2015 sekä valikoimasta EU:ta käsitteleviä sanomalehtiartikkeleita samalta ajanjaksolta. Määrällisiä ja laadullisia menetelmiä yhdistävä tutkimus osoittaa, miten kielen käyttö on muuttunut ja millaisena Iso-Britannia on esitetty osana EU:ta. Samalla se antaa lisätietoa paitsi siitä miten muutokset politiikassa vaikuttavat kieleen myös Brexitin taustoista.
EU on uhka ”meille”
Räikkösen väitöstutkimus osoittaa, että me-pronomini on yksi tärkeimmistä poliittisessa puheessa käytetyistä työkaluista.
–Sen avulla rakennetaan yhteisöllisyyttä ja kansallisidentiteettiä. Samalla sillä tehdään erottelua meidän ja muiden välillä. ”Meidät” esitetään yleensä positiivisessa valossa samalla kun ulkopuolisten huonoja puolia korostetaan. Väitöstyöni aineiston mukaan erityisesti Iso-Britannian parlamentin väittelyissä ja oikeistolehdissä vahvistettiin mielikuvaa ”meistä” erilaisena kuin muut, hyvässä ja pahassa.
Me-pronominin (engl. we ja us) käyttöä ja sitä ympäröiviä sanoja tutkimalla Räikkönen selvitti, miten vahvasti Iso-Britannia oli jäsenyyden eri aikoina kiinnittynyt EU:hun kielen tasolla. Tutkimus osoittaa, että Iso-Britannian poliittisessa kielessä EU esitettiin harvoin osana ”meitä”. EU:n toimista puhuttiin kuin ne tapahtuisivat jossain muualla, ”meistä” riippumatta, mutta niiden kuvattiin kuitenkin vaikuttavan ”meihin”, yleensä negatiivisesti.
–EU:n negatiiviset ominaisuudet korostuivat aineistossani. Sen sijaan, että keskustelu olisi keskittynyt siihen, mitä ”me” olemme EU:ssa suunnitelleet, nähtiin EU ja sen päätökset Iso-Britanniassa uhkana ”meille” ja kansalliselle itsemääräämisoikeudellemme, Räikkönen kertoo.
Poliittisessa kielessä Iso-Britannia esitettiin usein EU:n johtajana: ”me olemme edellä muita, toimimme järkevämmin kuin muut”. Toisaalta Iso-Britannia esitettiin myös epävarmana roolistaan EU:ssa ja jopa marginaalisena valtiona.
–Iso-Britannia halusi olla keskiössä, mutta samalla pysytellä sivussa, kun muu EU integroituu. Tämä ristiriita aiheutti välillä hämmennystä siitä, mikä maan rooli EU:ssa oikeastaan on, Räikkönen kertoo.
Kielellä vaikutetaan mielikuviimme ja asenteisiimme
Räikkösen mukaan on huomioitavaa, että kielenkäytössä tapahtui muutos 2000-luvun aikana, jolloin EU-keskustelua käytiin Iso-Britanniassa yhä enemmän kansallisesta näkökulmasta. Kansallisessa näkökulmassa huomio kiinnittyi siihen, miten EU:ssa tehdyt päätökset vaikuttavat ”meihin”, jolloin EU:n sisäiset prosessit jäivät vähemmälle huomiolle.
–Luulen, että erityisesti EU-kriittisen UKIP-puolueen nousu 2000-luvun aikana on vaikuttanut muidenkin puolueiden edustajien käyttämään kieleen. Erityisesti konservatiivipuolueen on täytynyt reagoida kasvavaan EU-skeptisyyteen ja puhua kriittisemmin EU:sta, jotta se ei menettäisi äänestäjiä, Räikkönen pohtii.
Väitöstilaisuus perjantaina 19. huhtikuuta
Filosofian maisteri Jenni Räikkösen englantilaisen filologian alaan kuuluva väitöskirja Pronouns separating the UK from the EU: We and us in British newspaper articles and parliamentary debates in 1973–2015 tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 19.4.2024 kello 12 alkaen Linna-rakennuksen salissa K103 (Kalevantie 5, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Gerlinde Mautner (Vienna University of Economics and Business, Itävalta). Kustoksena toimii professori Päivi Pahta Tampereen yliopistosta.