Lääketieteen lisensiaatti Jenny Lopez tutki väitöskirjassaan rasvakudosuutteen vaikutusta haavan paranemiseen.
Haavan paraneminen on seurausta peräkkäisistä tapahtumista, jotka johtavat solujen jakautumiseen, viestintään, liikkumiseen, verisuonimuodostukseen ja solunulkoisen aineen tuottamiseen.
Haavanparanemisen avainasemassa ovat kasvutekijät, joita erittyy suurimmasta osasta kudosvaurion alueella olevista soluista ja verihiutaleista kuten endoteelisoluista, makrofageista, lymfosyyteistä, fibroblasteista, rasvasoluista ja epiteelisoluista. Nämä valkuaisaineet kiinnittyvät solukalvon reseptoreihin ja stimuloivat proteiinisynteesiä johtaen haavan sulkeutumiseen. Yksittäisiä rekombinanttikasvutekijöitä on yritetty valmistaa kliiniseen käyttöön, mutta kasvutekijöiden yhdistelmän tiedetään paremmin matkivan fysiologista paranemista. Elimistön omia kasvutekijöiden lähteitä ovat luuydin, veri ja rasvakudos.
Rasvakudos sisältää rasvasoluja ja strooman verisuonisoluja, joita voidaan kerätä helposti. Verihiutalerikkaan plasman (platelet- rich plasma, PRP) käyttö ei ole yleistynyt johtuen vaihtelevista kliinisistä tuloksista satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa. Rasvakudosuute on soluton runsaasti kasvutekijöitä sisältävä seos, jolla on todistetusti rasvasolujen ja verisuonien muodostumista lisääviä ominaisuuksia. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kuvailla rasvakudosuutteen vaikutuksia haavan paranemiseen.
Ensimmäisessä tutkimuksessa pyrittiin löytämään uusi leikkaussaliin sopiva keino rasvakudosuutteen keräämiseen. Rasvakudosta kerättiin vesisuihkuavusteisella rasvaimulla 27 terveeltä naiselta. Valmisteluun liittyviä muuttujia olivat inkubaatioaika (15-45 minuuttia), lämpötila ja erilaiset suodatintyypit. Leikkaussalissa tuotettuja proteiini- ja kasvutekijäarvoja verrattiin laboratoriossa tuotettuihin.
Toisessa tutkimuksessa keskityttiin havaitsemaan rasvakudosuutteen (13 näytettä) ja PRP:n (11 näytettä) in vitro -vaikutuksia haavan paranemiseen osallistuvien solujen, kuten keratinosyyttien, fibroblastien, rasvakudoksen kantasolujen ja endoteelisolujen jakautumiseen ja liikkumiseen. Rasvakudosuute- ja PRP-näytteistä mitattiin myös kasvutekijäpitoisuuksia.
Kolmannessa tutkimuksessa eriteltiin rasvakudosuutteen vaikutuksia ihmisillä. Ihosiirreleikkaukseen tulevilla potilailla otettiin kaksi tai useampia ihosiirteitä, joista yhteen ihosiirteen ottokohtaan laitettiin pinnallisesti joko omaa rasvakudosuutetta tai PRP:ta, ja toiseen satunnaisesti valittuun kohtaan asetettiin pelkkä haavasidos. Tutkimuksessa seurattiin 15 rasvakudosuutteella ja 13 PRP:llä hoidettua ihonottokohtaa. Haavan re-epitelisaatiota arvioitiin digitaalisilla valokuvilla 5., 7., 10. ja 15. leikkauksen jälkeisenä päivänä. Arvet mitattiin spektrocutometrialla ja pisteytettiin modifioidulla Vancouver-Manchester- arpiasteikolla 30. ja 60. päivänä.
Tutkimuksessa havaittiin, että leikkaussalissa valmistettu rasvakudosuute, jota inkuboitiin 30 minuuttia huoneenlämmössä ja jonka valmistuksessa käytettiin 0,2 µm reiällistä ruiskusuodatinta, sisälsi yhtä paljon proteiineja ja kasvutekijöitä laboratoriossa valmistettuun rasvakudosuutteeseen verrattuna.
Vaikka PRP:ssä oli kaiken kaikkiaan enemmän kasvutekijöitä, tutkimuksessa havaittiin, että rasvakudosuute oli hyvä keratinosyyttikasvutekijöiden lähde. Tällä oli positiivinen vaikutus keratinosyyttienjakautumiseen kuudentena viljelypäivänä. Rasvakudosuute myös kiihdytti fibroblastien ja rasvan kantasolujen liikkumista. Rasvakudosuute ja PRP lisäsivät keratinosyyttien liikkumista. Kuten edellä, rasvakudosuutteen havaittiin stimuloivan varhaista re-epitelisaatiota 5. (p 0,003) ja 7. (p 0,04) päivänä, kun taas PRP:n havaittiin edistävän paranemista 7. (p 0,001) päivänä kontrolleihin verrattuna. Rasvakudosuutteella hoidetuilla ihonottokohdilla oli paremmat arpipisteet 30. (p 0,0005) ja 60. päivänä (p 0,02).
Verisuonimuodostus ja re-epitelisaatio ovat keskeisiä tapahtumia haavan paranemisessa. Tämä tutkimus puoltaa lisätutkimuksia rasvakudosuutteen parantavan vaikutuksen taustalla olevien mekanismien ymmärtämiseksi paremmin. Tutkimus avaa uusia ovia kudosteknologian alalla ja paljastaa tärkeät löydökset: soluton uute on tehokas konsentroimaan riittävän ja sopivan kasvutekijöiden yhdistelmän paranemisen edistämiseksi ja haavan paraneminen ei vaadi erityisen korkeita kasvutekijäpitoisuuksia.
Lääketieteen lisensiaatti Jenny Lopezin plastiikkakirurgian alaan kuuluva väitöskirja Adipose Tissue Extract for Wound Healing: Operating room preparation, in vitro and clinical use tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 13. marraskuuta klo 12 alkaen. Väitöstilaisuus järjestetään Arvo-rakennuksen auditoriossa F114, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä on dosentti Susanna Kauhanen Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii apulaisprofessori Ville Mattila.
Väitöstilaisuutta voi seurata etäyhteydellä, Meeting ID: 642 6596 5973
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1730-0