KM Johanna Kallion väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on ajankohtaistaa ja kehittää sadan vuoden takaista suomalaista itsekasvatuksen teoriaa. Itsekasvatuksella viitataan oman ymmärryksen sekä toiminnan tavoitteelliseen kehittämiseen ja laajentamiseen tietoisen harjoittelun keinoin. Itselle merkityksellisten asioiden paikallistaminen ja mielekkään elämän rakentaminen ovat olennainen osa itsekasvatuksen tavoitteita. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi oman eettisen horisontin uteliasta tutkailua sekä sen tarkastelua, miten monin eri tavoin olemme yhteydessä toisiin ja esimerkiksi luontoon ympärillämme.
Kallio kertoo, että maailman muuttuessa ekologisten kriisien myötä on välttämätöntä miettiä uudelleen, mikä on meille todella tärkeää ja mitä haluamme suojella sekä vaalia.
– On olennaisen tärkeää ymmärtää ajatella ja toimia toisin yhteiskunnassa, joka jatkuvasti kannustaa elämään yli planeettamme kestokyvyn rajojen. Koska vallitseva ajatus kuluttajakansalaisen velvollisuuksista pitää taloutta pyörimässä ei enää voi jatkua, tarvitsemme uudenlaisia merkityksiä elämällemme muuttuvassa maailmassa. Itsekasvatuksen avulla voimme laajentaa eettistä näköalaamme ja löytää yhteyksiä, joiden kautta olemme sidoksissa ihmisiin, eläinlajeihin, yhteiskuntaan ja luonnonympäristöön. Sillä, miten näemme oman osamme isommassa kuvassa, on merkitystä, sanoo Kallio.
Hyvinvointia merkityksellisyyden löytämisestä
Väitöskirjassaan Kallio on paikallistanut kasvatuskirjallisuuden historiasta useita sisältöjä, jotka puolustavat ihmisen ja luonnonympäristön välisen sidosteisuuden tietoista laajentamista keskeisenä osana merkityksellisen elämän rakentamista. Näistä havainnoista Kallio muodosti tutkimuksessaan ekologisen itsekasvatuksen mallin, jonka kuvaamia tiedostamisprosesseja esimerkiksi sivistysalan toimijat voivat hyödyntää koulutuksensa kehittämisen tukena. Mallin oppeja voi jokainen meistä soveltaa myös osana omaa arkeaan.
– Ekologisessa itsekasvatuksessa on kyse tietoisesta ekologisesti myönteisen tahtotilan ylläpitämisestä. Mallin elementtejä voidaan harjoittaa esimerkiksi dialogisen keskustelun, havainnoivan kirjoittamisen ja erilaisten kehollisten harjoitteiden kautta, Kallio sanoo.
Yksilöä syyllistävää otetta mallissa ei ole, vaikka se vastuullisen maailmasuhteen kehittämiseen liittyykin. Mallin lähtökohtana on se, että me ihmiset tarvitsemme tilaa ja aikaa pohtia isoja olemassaolon kysymyksiä. Tämän pohdinnan avulla voimme löytää merkitystä elämällemme ja harjoitella näkemään itsemme osana suurta elämän verkostoa, jossa vaikutamme toisiimme. Emme ole maailmassa yksin, emmekä näin ollen vastuussa ekologisesta kriisistä vain yksin, vaan isomman kuvan osana.
– Vapaus tutkia omaa olemassaoloamme suhteessa ympäristöömme sekä löytää omalle elämällemme merkityksiä tulee nähdä tärkeänä ja arvokkaana matkana itsessään. Sitä ei pidä nähdä menoeränä, vaan hyvinvointia keskeisesti kasvattavana itseisarvoisena oikeutena. Merkitykset auttavat meitä selviämään muuttuvassa maailmassa ja muuttumaan itse, kun siihen on tarvetta. Emme ole koneen osia, vaan tuntevia, tahtovia ja haluavia ihmisiä. Kun puhumme itsekasvatuksesta, olemme ihmisyyden ytimessä, Kallio tiivistää.
Kallio työskentelee parhaillaan Valkeakoskella Päivölän opiston kasvatustieteen linjanjohtajana. Hän jatkaa tutkimusta Political Philosophies and Sociologies of Education (POISED) -tutkimusryhmässä ja kuuluu viidettä vuotta Aikuiskasvatuksen tutkimusseuran johtokuntaan.
Väitöstilaisuus perjantaina 11. lokakuuta 2024
Kasvatustieteen maisteri Johanna Kallion kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Ekologinen itsekasvatus: Aikuiskasvatuksen filosofiaa ekokriisien ajassa tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 11.10.2024 klo 12.00 alkaen Linna-rakennuksen salissa K103 (Kalevantie 5, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Rauno Huttunen Turun yliopistosta. Kustoksena toimii apulaisprofessori Antti Saari kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta Tampereen yliopistolta.