Yleensä ollaan sitä mieltä, että säädöstekstit sisältävät enemmän kieltämistä kuin sallimista. Ylipäänsä säädöstekstit ovat luonteeltaan kategorisia, koska niiden tehtävä on säännellä ihmisten käytöstä. Säädöstekstin tavoitteena voi olla vahinkojen estäminen tai rangaistusten määrittäminen.
Valtiosopimustekstitkin ovat säädöstekstejä. Julia Souman käännöstieteen tutkimus osoittaa kuitenkin, että Suomen ja Venäjän välisissä valtiosopimusteksteissä sallimista on eri aikoina käytetty useammin kuin kieltämistä riippumatta maiden välisten suhteiden luonteesta.
– Itse asiassa kaikkiin valtiosopimuksiin ei edes periaatteessa sisälly sallimista ja kieltämistä. Esimerkiksi noin 30 %:sta suomalais-venäläisistä valtiosopimuksista ei löydy ollenkaan sallimista eikä kieltämistä kummastakaan kieliversiosta, Souma kertoo.
Ystävyyttä ja yhteistyötä eri aloilla koskeviin sopimuksiin sallimiset ja kieltämiset eivät kuulu, koska nämä sopimustyypit ilmaisevat sopimuspuolten aikomusta. Myöskään esimerkiksi rajankuvauspöytäkirjat eivät sisällä sallimista ja kieltämistä, koska nämä asiakirjat vain kuvaavat todellisuutta.
Yleensä valtiosopimukset eivät sääntele valtioiden toimintaa, vaan sopimuspuolten tai kolmansien maiden kansalaisten toimintaa, esimerkiksi matkustamista kansainvälisessä junassa, kalastusta raja-alueilla, postin lähettämistä, porojen jakamista ja palauttamista omistajille jne. Junassa voi siis matkustaa kuka tahansa: Venäjän, Suomen tai muun maan kansalainen.
Sopimustekstien analyysi osoitti, että nimenomaan sopimuksen aihe vaikuttaa eniten sallimisten ja kieltämisten määrään.
– Voi sanoa, että usein valtiosopimusteksti luonnostaan lähestyy ohjeita. Esimerkiksi Laatokalla saa kalastaa tietyllä tavalla, muttei saa kalastaa toisella tavalla, junassa matkustaessaan matkustaja voi kuljettaa tiettyjä tavaroita käsimatkatavarana, mutta hän ei voi kuljettaa esimerkiksi pahanhajuisia aineita, Souma sanoo.
Se, että sallimista esiintyy sopimuksissa useammin, johtuu useista tekijöistä. Ensinnäkin joskus on helpompaa kuvata ainoa sallittu tapa kuin monia kiellettyjä tapoja tehdä jotakin. Toiseksi kieltäminen voi johtaa ristiriitoihin, koska kieltäminen voi esimerkiksi viitata erilaiseen hierarkkiseen asemaan tai osoittaa kunnioituksen puutetta.
– Valtiosopimukset solmitaan kuitenkin molempien osapuolten hyödyksi. Käyttämällä sallimista sopimuspuolet pyrkivät välttämään mahdollisia riitoja ja noudattamaan diplomaattista protokollaa, Souma kertoo.
Souman tutkimus tuo lisävalaistusta tähän mennessä kovin vähän tutkittuun diplomaattiseen kieleen. Hänen mukaansa etenkin valtiosopimusten kieltä kannattaisi tutkia enemmänkin, koska valtiosopimukset ovat tärkeitä keinoja kansainvälisen politiikan toteuttamisessa.
Tutkimus on tarkoitettu kääntäjille, tulkeille ja kaikille muille asiantuntijoille, jotka työskentelevät valtiosopimustekstien kanssa.
Tamperelainen Julia Souma toimii tällä hetkellä venäjän kääntämisen yliopisto-opettajana Helsingin yliopistossa.
Väitöstilaisuus perjantaina 24. marraskuuta
Filosofian maisteri (vast.) Julia Souman käännöstieteeseen kuuluva väitöskirja Salliminen diplomaattisesti: Sallimisen ja kieltämisen kommunikatiiviset aktit suomalais-venäläisissä valtiosopimusteksteissä tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 24.11.2023 klo 13 Tampereen yliopiston Keskustakampuksella Pinni B -rakennuksessa (Kanslerinrinne 1, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Hannu Kemppanen Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Mikhail Mikhailov Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.