Kuinka lännestä ja tulevaisuudesta puhutaan? Helsingin Sanomain säätiöltä rahoitusta tutkimukseen
Tampereen yliopistossa alkava tutkimus analysoi suomalaisessa uutismediassa (HS, IL, Yle) ilmeneviä länsinarratiiveja ja niiden luomaa kuvastoa länsimaista Ukrainan sodan kontekstissa. Filosofian tohtori, yliopisto-opettaja Jukka Jouhki johtaa työryhmää Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa.
Jouhkin mukaan keskustelu lännestä erityisen yhtenäisenä näyttää lisääntyneen kriisiaikoina.
– Lännestä puhutaan julkisessa keskustelussa ikään kuin kyseessä olisi selkeä, kansallisvaltion tapainen alue. Todellisuudessa puheen takana on kuitenkin värikäs kokoelma kansoja, kieliä ja kulttuureja sekä monenlaisia demokratioita, joista puhuminen yhtenäisenä läntenä vaatii toisinaan mielikuvitusta, Jouhki toteaa.
Puhetavan yleistymisen vuoksi Jouhki kutsuu länttä maailman suurimmaksi kuvitelluksi yhteisöksi, jonka ideaa ylläpidetään aktiivisesti puheessa.
Benedict Andersonin termein käsiteltynä kuvitellun yhteisön kannalta on tärkeää, että yksittäisten maiden toimia kutsutaan lännen toimiksi tai globaaleja ilmiöitä käsitellään ikään kuin ne koskisivat vain länttä. Lännen yhteisöllisyyden kannalta on siis tärkeää, että asioita käsitellään länsimaisina ja rakennetaan näin länsimaista ”me-henkeä”.
– Länsipuhetta toistavalla uutiskerronalla on siis identiteetti- ja geopoliittisia seurauksia. Kyse on ns. oksidentalismista eli tietynlaisesta länsiuskosta.
Jouhki muistuttaa, että kaikki yhteisöt pienryhmistä kansallisvaltioihin toimivat kuviteltuina yhteisöinä, joten sinänsä länsiusko ei muodosta poikkeusta. Kun vaikkapa nationalistista puhetta on käsitelty yhteisöllisyyden näkökulmasta, lännen tapauksessa tutkimus on ollut toistaiseksi vähäistä.
– Emme ota kantaa lännen toimiin sinänsä, vaan olemme kiinnostuneita siitä, millaisissa tilanteissa länsi ikään kuin aktivoituu median kerronnassa: millaiseksi lännen rooli Ukrainan sodassa nähdään ja mitä lännellä ylipäätään tarkoitetaan journalismissa, Jouhki sanoo.
Jukka Jouhki on kulttuuriantropologiasta väitellyt etnologian dosentti ja teknologian kulttuurisen tutkimuksen dosentti. Yhteiskuntatutkimuksessa hänen päätutkimusaiheensa on länsimaisuus yhteisönä ja ideana.
Jouhkin ja työryhmän tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää tieteellisessä, journalistisessa ja poliittisessa asiantuntijatyössä.
Tulevaisuuden uhkista kertominen voi tapahtua vastuullisella tavalla
Kuviteltu länsi: oksidentalistinen narratiivi suomalaisessa uutismediassa Ukrainan sodan kontekstissa sai rahoituksen HS-säätiön teemahaussa. Haun tarkoituksena oli selvittää merkityksiä ja seurauksia, joita Venäjän hyökkäyssodalla ja Suomen Natoon liittymisellä on julkiselle keskustelulle.
Toinen yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa rahoituksen saanut hanke on Journalistiset tulevaisuuskertomukset NATO-ajan Suomessa ja Suomesta.
Filosofian tohtori, tutkijatohtori Elise Kraatila johtaa työryhmää, joka tutkii Suomen muuttuneen turvallisuustilanteen ja erityisesti siihen liittyvien tulevaisuuden uhkien ja epävarmuustekijöiden tarinallista käsittelyä suomalaisessa uutisjournalismissa ja sen herättämässä julkisessa keskustelussa.
Kraatilan ryhmä on havainnut, kuinka voimakkaan tulevaisuusorientoitunut tiedonintressi ja huolipuhe ovat yleistyneet suomalaisessa journalismissa Ukrainan sodan myötä.
Kraatila muistuttaa parhaillaan näkyvistä kertomusmuodossa esitetyistä tapahtumakuluista: mitä jos Venäjä kohta hyökkäisi, miten Nato-joukkojen sijoittaminen Suomeen voisi muuttaa maan turvallisuustilannetta, miten kansalaisia suojeltaisiin sodan syttyessä?
– Erityisesti Suomen päätöstä liittyä Naton jäseneksi on laajalti käsitelty sekä mediassa että poliittisessa puheessa juuri rakentamalla kerronnallisia yhteyksiä nykyhetken ja tulevaisuuden välille, Kraatila toteaa.
Kraatilan mukaan mahdollisesti tulevaisuudessa häämöttävien kehityskulkujen ennakointi koetaan syystäkin merkittäväksi tiedonvälityksen tehtäväksi. Moninaisten ja yhteen kietoutuvien kriisien aikana tulevaisuuskertomuksia tuotetaan globaalisti.
Tulevaisuus on nykyhetkessä läsnä ainoastaan siitä luotujen mallinnusten, hypoteesien ja projektioiden kautta. Tulevaisuuden tutkimisen tiedolliset välineet ottavat tyypillisesti kertomuksen muodon, ja kertomukset ovat myös olennainen retorinen työkalu tulevaisuutta koskevan tiedon kommunikointiin yleisölle.
– Tuloksena on uhkia ja niihin varautumista korostavaa journalistista tulevaisuuspuhetta, jossa myös nykyhetkeä pyritään usein ymmärtämään ja merkityksellistämään nimenomaan tulevaisuuden riskien ja uhkakuvien valossa. Tulevaisuutta koskevan tiedon luonteeseen kuuluu, että se perustuu faktojen ja havaintojen ohella myös ”mitä jos?” -skenaarioille ja spekuloinnille.
Kraatila pitää tärkeänä, että tutkimus analysoi kriittisesti kertomusmuodon rajoitteita tiedollisena välineenä.
– Milloin tarinat synkistä tulevaisuuksista kylvävät vain tarpeetonta huolta ja pelkoa, hän havainnollistaa.
Tutkimus tavoittelee uutta teoreettista avausta tulevaisuutta koskevan tiedon luomisesta ja kommunikoinnista journalistisena haasteena. Lisäksi se tuottaa käytäntöön sovellettavaa tietoa siitä, miten kertomusmuotoa voi käyttää tiedollisesti kestävällä ja vastuullisella tavalla puhuttaessa tulevaisuudesta.
Kraatilan ja työryhmän tutkimusta tehdään Tampereen yliopiston monitieteisessä kertomustutkimuskeskus Narraressa.
***
Sanomain säätiö rahoittaa yhteensä neljää tutkimushanketta, kutakin tutkimusta 150 000 euron apurahalla. Aiheina ovat länsikuvan lisäksi sotajournalismi, turvallisuustilanteen ja uhkien käsittely ja turvallistamisen mekanismit mediakeskustelussa.
Lue lisää HS-säätiön rahoituspäätöksistä (lokakuu 2024)
Helsingin Sanomain Säätiö on yksityinen, yleishyödyllinen säätiö. Sen tehtävänä on suomalaisen median ja laatujournalismin tulevaisuuden turvaaminen ja sananvapauden tukeminen. Säätiö jakaa apurahoja viestintäalan tutkimukseen ja koulutukseen sekä alan kilpailuihin.
Lisätietoa:
Elise Kraatila, elise.kraatila [at] tuni.fi (elise[dot]kraatila[at]tuni[dot]fi)
Jukka Jouhki, jukka.jouhki [at] tuni.fi (jukka[dot]jouhki[at]tuni[dot]fi)
