Vesihuoltopalvelut ovat yhteiskuntien korvaamaton palvelu. Yli puolelta maailman väestöstä puuttuu kuitenkin toimiva sanitaatio ja lähes kolmasosalta turvallinen juomavesi. Lisäksi suurin osa maailman jätevesistä lasketaan ympäristöön puhdistamattomina ja vesihuollon infrastruktuurista merkittävä osa on ikääntynyttä ja vaatii uudistamista. Ilmastonmuutoksesta aiheutuvat luonnonkatastrofit ja äärimmäiset sääilmiöt voivat keskeyttää esimerkiksi vedenjakelun. Väestönkasvu ja nopea kaupungistuminen puolestaan lisäävät kysyntää ja kilpailua vedestä. Toisaalta autioituvilla maaseutualueilla vesihuoltopalveluiden tarjonta voi muuttua kannattamattomaksi.
Laura Inha tutki väitöstutkimuksessaan tekijöitä, jotka parantavat vesihuoltopalveluiden resilienssiä. Selventääkseen resilienssin merkitystä Inha vertaa sitä autolla ajamiseen.
– Kuvittele, että olet matkalla johonkin autolla. Auton pitää toimia, joten olet huollattanut sitä säännöllisesti ja maksanut siitä. Pelkkä auto ei kuitenkaan riitä saamaan sinua perille, sitä pitää osata myös ajaa, joten olet käynyt autokoulun. Ajaessasi noudatat liikennesääntöjä ja reagoit matkalla vaihtuviin olosuhteisiin, mutta käytökseesi saattaa myös vaikuttaa, minkälaisia neuvoja äiti ja isä antoivat, Inha taustoittaa.
Resilienssi on kaikkea tätä. Vastaavasti resilientit vesihuoltopalvelut edellyttävät toimivaa ja huollettua teknologiaa ja infrastruktuuria. Niitä ohjaamaan tarvitaan osaavia ihmisiä ja organisaatioita sekä lakeja, sääntöjä ja toimintatapoja. Toimintaa ja ohjausta tukevat puolestaan oikea-aikainen rahoitus sekä seuranta muuttuvasta ympäristöstä.
Syrjimättömyys on vesihuollon resilienssin perusta
Hallinnollisesta näkökulmasta vesihuoltopalveluiden turvaaminen edellyttää paikallisten olosuhteiden huomiointia, toimijoiden roolien selkeytystä ja yhteistyötä sekä eri tulevaisuusskenaariot huomioivaa strategista suunnittelua. Suunnittelua ja ennakointia helpottaa avoin data. Koulutuksella ja tiedotuksella voidaan puolestaan lisätä ymmärrystä muutoksista ja niiden vaikutuksista vesihuoltopalveluihin.
– Resilienssin perustana kaikkialla maailmassa on kuitenkin syrjimättömyys. Usein syrjimättömyydestä puhutaan kehittyvien maiden yhteydessä, mutta myös kehittyneemmissä maissa on huolehdittava, että esimerkiksi harvaan asutuilla maaseutualueilla tai kodittomilla on mahdollisuus vesihuoltopalveluihin, Inha toteaa.
Laura Inha on kotoisin Tampereelta ja työskentelee tällä hetkellä Tampereen kaupungin ilmaston- ja ympäristöpolitiikan sekä Kestävä Tampere 2030 yksiköiden kehityspäällikkönä. Väitöstyönsä Inha on tehnyt Tampereen yliopiston Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmässä CADWES.
Diplomi-insinööri Laura Inhan vesihuoltotekniikan alaan kuuluva väitöskirja Developing Policies for Resilient Water Services tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Rakennetun ympäristön tiedekunnassa perjantaina 10.12.2021 kello 12 Rakennustalon auditoriossa RG202, Korkeakoulunkatu 5, 33720 Tampere. Vastaväittäjinä toimivat professori Sveinung Sægrov, Norwegian University of Science and Technology (NTNU) Norjasta ja professori Christelle Pezon, International Institute of Management, Conservatoire National des Arts et Métiers Ranskasta. Kustoksena toimii dosentti Tapio S. Katko Tampereen yliopiston Rakennetun ympäristön tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2201-4
Voit myös katsoa siitä minuutin mittaisen piirrosvideon Youtubessa 1.12.2021 alkaen.
Uusimman koronalinjauksen mukaan kaikkien yliopistoyhteisön ulkopuolisten tulee esittää väitöstilaisuuteen saapuessaan koronapassi ja henkilöllisyystodistus. Yliopiston henkilökunnan on esitettävä henkilökortti ja opiskelijoiden opiskelijakortti.
Tilaisuuteen voi osallistua myös etäyhteydellä (Zoom).
Kuva: Mara Precoma