Rasvamaksatauti on yleistynyt ylipainon yleistymisen myötä. Rasvamaksataudissa yli viisi prosenttia maksasoluista on rasvoittunut. Tila voi edetä kirroosiin asti, jolloin maksa ei voi enää hoitaa sen elintärkeitä tehtäviä kehossa. Kirroosivaiheessa hoidoksi tarvitaan maksansiirto.
Rasvamaksan ja muiden maksasairauksien seulonnassa ja seurannassa hyödynnetään alaniiniaminotransferaasin mittausta. Se on maksaentsyymi, jonka pitoisuus veressä kasvaa maksasolujen vaurioituessa. Rasvamaksan lisäksi esimerkiksi keliakia ja muut autoimmuunisairaudet voivat vaurioittaa maksaa ja aiheuttaa alaniiniaminotransferaasin kohoamista.
Suomalaisten lasten kohdalla rasvamaksan ja maksaan vaikuttavien sairauksien yleisyydestä on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa. Tämä voi aiheuttaa haasteita lääkäreille kohonneen maksaentsyymin syyn selvittämisessä. Lisäksi lääkäreille on niukasti suosituksia siitä, milloin alaniiniaminotransferaasi tulisi mitata, ja siksi alaniiniaminotransferaasia saatetaan mitata terveydenhuollossa epäjohdonmukaisesti.
Linnea Aitokari tutki väitöskirjassaan alaniiniaminotransferaasin mittauskäytäntöjä ja yleisimpiä kohonneen arvon syitä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidetuilla lapsilla. Lisäksi hän selvitti rasvamaksataudin ja keliakiaan liittyvien maksapoikkeavuuksien yleisyyttä ja riskitekijöitä. Tulosten perusteella maksaentsyymin mittausmäärät olivat nelinkertaistuneet vuosien 1992–2018 välillä ja samalla kohonneiden arvojen määrä kasvoi.
– Alaniiniaminotransferaasin mittausmäärien ja poikkeavien tulosten lisääntyminen voi johtua maksaan vaikuttavien sairauksien ja lääkitysten yleistymisestä lapsilla. Yleisimpiä syitä kohonneen alaniiniaminotransferaasin taustalla olivat rasvamaksatauti, autoimmuunisairaudet, kuten tulehdukselliset suolisairaudet, ja maksaan vaikuttavat lääkkeet, Aitokari sanoo.
Aineistona käytetyistä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sairaskertomuksista ilmeni, että rasvamaksa todettiin jopa joka viidennellä ylipainoisella tai lihavalla lapsella. Rasvamaksataudin riskitekijöitä olivat vanhempi ikä erityisesti pojilla, sekä sokeri- ja kolesteroliarvojen poikkeavuudet. Toisaalta keliakiaan liittyvä maksaentsyymin kohoaminen oli harvinaisempaa kuin Aitokari oletti. Tämä liittyy Aitokarin mukaan todennäköisesti diagnostiikassa tapahtuneeseen edistykseen, jonka ansiosta tauti havaitaan varhaisessa vaiheessa.
Aitokari selvitti lisäksi alaniiniaminotransferaasin viiterajoja yhteistyössä Itä-Suomen yliopistossa toimivan professori Timo Lakan tutkimusryhmän kanssa. Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) -tutkimukseen perusteella nykyisen yhden viiterajan sijaan eri ikäisille tytöille ja pojille tulisi olla omat, todennäköisesti nykyistä matalammat viiterajat. Tämä voisi mahdollistaa maksasairauksien varhaisemman tunnistamisen. Nykyinen, mahdollisesti liian korkea viiteraja voi johtaa maksasairauden diagnoosin viivästymiseen ja maksan vaikeampaan vaurioitumiseen. Tutkimuksia viiterajan merkityksestä maksasairauksien diagnostiikassa tarvitaan kuitenkin lisää.
– Tutkimustulosten perusteella rasvamaksataudin seulontaa voidaan suositella ylipainoisille noin 10-vuotiaille lapsille, kun taas keliaakikoilta maksaentsyymin mittaus on todennäköisesti tarpeeton. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että rasvamaksatautia voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä liikunnallisella elämäntavalla ja suosimalla kuitupitoista kasvispainotteista ruokavaliota. Rasvamaksataudin yleisyyden vuoksi elintapamuutoksiin kannustavat laajemmat muutokset yhteiskunnassa ovat myös tarpeellisia, Aitokari toteaa.
Linnea Aitokari työskentelee yleislääketieteeseen erikoistuvana lääkärinä Valkeakosken terveyskeskuksessa.
Väitöstilaisuus perjantaina 4. lokakuuta
LL Linnea Aitokarin lastentautiopin alaan kuuluva väitöskirja Common liver-affecting disorders in children: metabolic dysfunction-associated steatotic liver disease and celiac disease tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 4.10.2024 klo 12 Kaupin kampuksen Arvo-rakennuksessa, auditoriossa F114 (Arvo Ylpön katu 34). Vastaväittäjänä toimii dosentti Marko Kalliomäki Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Kalle Kurppa Tampereen yliopistosta.