Maata pitkin maasta toiseen – hankkeissa karttuu kokemuksia kestävästä ja vähähiilisestä matkustamisesta
Helppouden ja nopeuden sijaan osa matkailijoista on valmis näkemään hieman vaivaa matkustaakseen vähähiilisesti. Korkeakouluyhteisössä voi työmatkailla maata pitkin.
Tutkijatohtori Kirsikka Kaipainen Tampereen yliopistosta kertoo matkustaneensa juna-laiva-yhdistelmällä Dubliniin vuonna 2019. Kesäkuussa 2022 hän matkusti maata pitkin RoboCivics-hankkeen tapaamisiin Edinburghiin ja Newcastleen.
− Tein kolmisen vuotta sitten henkilökohtaisen sitoumuksen lentää vain silloin, kun muita vaihtoehtoja ei ole, tai kun lentäminen on vähäpäästöisin matkustustapa, mitä se harvemmin on. Sovin esihenkilöni kanssa, että voin matkustaa tällä tavoin. Laskin, että säästän ainakin puolet tai jopa 3/4 päästöistä lentämiseen verrattuna.
Lehtori Sanna Luoto Tampereen ammattikorkeakoulusta on kokenut matkustaja, mutta kiittää Kaipaiselta saamiaan arvokkaita vinkkejä ja rohkaisua maata pitkin matkustamiseen. FUSILLI-hankkeen asiantuntijana toimiva Luoto matkusti kesällä laivalla ja junalla Osloon, ja on jo varannut seuraavan konferenssimatkansa Torinoon Interrail-lipulla.
Korkeakouluyhteisön Kestävän kehityksen verkosto jakaa vinkkejä
Kaipainen vaikuttaa Tampereen korkeakouluyhteisön Kestävän kehityksen verkoston Travel-työryhmässä. Työryhmä on julkaissut intrassa Sustainable Travel Decision Aid -dokumentin, jossa on vinkkejä maata pitkin matkustuksen suunnitteluun. Kaipainen kehittää myös kestävän lähimatkailun uusia palveluja Sustainable Tourism Mobility -REACT-hankkeessa.
Sekä Kaipainen että Luoto kannustavat kokeilemaan erilaista tapaa matkustaa. He ovat myös realisteja: kaikilla aikataulu ei veny maata pitkin matkustamiseen. Vaivaakin pitää nähdä, kun työmatkat varataan itse eri varausjärjestelmistä. Vinkkejä varaamiseen löytyy verkostosta ja vertaisilta.
− Valmistelu ja päästöjen laskeminen vievät toki aikaa. Pitää myös puntaroida, onko maata pitkin matkustamiseen riittävät perusteet sekä kerätä faktatietoa siitä, että päästöt ovat pienemmät. Jokaista matkaa pitää miettiä siltä kannalta, onko ylipäätään tarpeen mennä paikan päälle, Kaipainen muistuttaa.
Pohjoismaissa matkailu on yleensä sujuvaa. Vaihtojen ja matkaetappien lisääntymisen myötä epävarmuus lisääntyy, joten vaihtoihin on hyvä varata reilusti aikaa. Pitää myös olla valmiutta selvittää, miten toimia, jos myöhästyy jatkoyhteydestä. Junaliput paikkalippuineen ovat erikseen ostettuina usein kalliita, jollei niitä pysty hankkimaan hyvissä ajoin. Reililipulla voi selvitä edullisemmin etenkin, jos eurooppalaisia matkakohteita on useita.
”Kun menee hitaammin, ehtii rauhoittua matkalla”
Molemmat käyttävät pidemmän matka-ajan hyödyksi. Kaipainen tekee töitä, lukee, nukkuu, kuuntelee musiikkia sekä katselee maisemia ja ihmisiä. Hän toteaa, että hitaammin matkustaessa ehtii myös rauhoittua. Luotokin kertoo nauttivansa matka-ajasta.
− Työhön ja tutkimukseen liittyvää aineistoa riittää aina luettavaksi ja kirjoitettavaksi. Arvostan omaa aikaa ja sitä, että saan syventyä rauhassa. Minulle on merkityksellistä, että junassa matkustaminen on omien arvojeni mukaista, Luoto tuumii.
Mitä organisaatiot voivat tehdä vauhdittaakseen kestävämpää matkustamista?
Kaipaisen mukaan organisaatioiden matkustussäännöillä on iso merkitys.
− Meillä matkustussäännössä ensimmäisenä kriteerinä on hinta, aika on se toinen. Esimerkiksi Glasgow’n yliopistossa ensimmäisenä matkustuskriteerinä ovat alhaiset päästöt. Vähäpäästöisimmän matkustusmuodon suosimisen lisäksi myös päästökompensaatioiden pitäisi olla meillä repertuaarissa, koska pyrimme korkeakouluyhteisössä hiilineutraaliuteen. Päästökompensaation pitäisi kuitenkin olla se viimeinen keino.
Luoto ottaa esiin yhteiskunnan normit.
− Elämme normatiivisessa maailmassa, ja työmatkustamisessa lento ja ajansäästö ovat usein oletuksena. Tätä voi myös kyseenalaistaa. Mediallakin on iso rooli. On ristiriitaista, että samassa mediassa kerrotaan lentämisen päästöjen vaikutuksista ilmastonmuutokseen ja mainostetaan edullista lentomatkailua.
”Maata pitkin matkustaminen vaatii erilaista asennetta”
Kaipainen matkusti maata pitkin reililipulla ensimmäisen kerran vuonna 2010, ja ensimmäisen maata pitkin -työmatkansa hän teki vuonna 2019.
− Siinä välissä olin pääasiassa lentänyt, ja tuntui, että nyt on jo aivan liikaa lennetty. Hyviä ja hauskojakin kokemuksia maata pitkin matkustamisesta on sittemmin karttunut.
Luoto kertoo asuneensa vuosia ulkomailla ja lentäneensä kaukolentoja siksi, ettei ole voinut niihin aina itse vaikuttaa.
− Olen matkustanut Trans-Siperian radan aina Hong Kongiin asti. Paluumuutto Suomeen ja korona-aika saivat minut pohtimaan matkustamistani. Olen oman lentokiintiöni käyttänyt moninkertaisesti. FUSILLI-hanke liittyy kestävään kehitykseen, joten Oslon matkani oli helppo perustella hanketiimissä ja kaikki ymmärsivät valintani. Sain paljon apua Kirsikalta.
Luoto kiteyttää, että maata pitkin matkustaminen vaatii tietyllä tapaa asennetta. Aihe herättää myös tunteita ja ihmettelyäkin.
− Toisinaan tätä matkustustapaa pitää selittää tai perustella, mutta kun ihmisten kanssa juttelee, hekin usein innostuvat aiheesta. Sosiaalisia normeja pitää ravistella myös itse.
Kaipainenkin myöntää tuntevansa itsensä joskus outolinnuksi.
− Maata pitkin matkustaessani en koe olevani parempi ihminen, se vain sopii parhaiten omaan arvomaailmaani. Vähähiilinen matkustustapa herättää paljon myös mielenkiintoa ja vau-reaktioita. Hienoa, että se on meillä korkeakouluyhteisössä mahdollista.
Lisätiedot:
Kirsikka Kaipainen
Tutkijatohtori
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta | Tietotekniikka
Tampereen yliopisto
kirsikka.kaipainen [at] tuni.fi (kirsikka[dot]kaipainen[at]tuni[dot]fi), 050 447 8338
Sanna Luoto
Lehtori | Osaamisvastaava
Liiketalous ja media
Tampereen ammattikorkeakoulu
sanna.luoto [at] tuni.fi (sanna[dot]luoto[at]tuni[dot]fi), 050 340 9597
Lue lisää Visit Tampereen koordinoimasta Sustainable Tourism Mobility – Matkailun kestävän liikkumisen palvelut -hankkeesta.
Teksti: Hanna Ylli
Kuvat: Kirsikka Kaipainen ja Sanna Luoto
