Verkkohäirintä ilmenee loukkaavina viesteinä ja nimittelynä aina syväväärennösvideoihin (deep fake) ja laittomiin uhkauksiin asti.
– Tutkimusten mukaan tällä on merkittäviä seurauksia sekä yksilöille että yhteisöille. Jotta voisimme tukea häirinnän kohteeksi joutuneita, meidän on ymmärrettävä paremmin, millaisia reaktioita häirintä saa ihmisissä aikaan, sanoo Magdalena Celuch.
Celuch hyödyntää väitöskirjassaan kuudesta Euroopan maasta koottua aineistoa, jonka mukaan yli 30 prosenttia vastaajista oli kokenut häirintää hiljattain. Suurin osa häirinnän kohteeksi joutuneista päätti vastustaa hyökkääjää, yleisimmin estämällä heidän profiilinsa. Verkkohäirinnän yleisyyden lisäksi tulokset paljastivat muita huolenaiheita.
– Hyökkääjän kohtaaminen oli yllättävän yleinen valinta osallistujien keskuudessa. Erityisesti näin vastasivat ne, jotka myönsivät itse häirinneensä muita verkossa. Kohtaaminen voi toisaalta joskus tuoda kontrollin sekä hetkellisen helpotuksen tunteen. Toisaalta se voi myös johtaa konfliktin eskaloitumiseen ja vaikuttaa negatiivisesti hyvinvointiin, Celuch kertoo.
Tutkimus keskittyi erityisesti julkisilla aloilla toimivien suomalaisten ammattilaisten kokemuksiin verkkohäirinnästä. Noin 30 prosenttia kyselyyn vastanneista yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunnasta ja 60 prosenttia poliitikoista ja toimittajista raportoi hiljattain kokeneensa verkkohäirintää. Tästä huolimatta suurin osa heistä päätti olla ryhtymättä toimenpiteisiin häirinnän vastustamiseksi.
– Tämä reaktio on hyvin erilainen kuin väestössä yleensä. Se voi johtua ammattilaisten näkemyksestä, jonka mukaan heidän tulee sallia keskustelu työstään. Sen sijaan he saattavat vetäytyä julkisuudesta, turvautua itsesensuuriin ja välttää voimakkaasti mielipiteitä jakavia aiheita. Itsesensuurilla voi olla laajakantoisia negatiivisia seurauksia julkiselle keskustelulle, tarkentaa Celuch.
Kokemus netin ja sosiaalisen median käytöstä tuo suojaa
Yksi viidestä häiritystä ammattilaisesta raportoi turvautuneensa itsesensuuriin. Pelotevaikutus voi levitä vielä laajemmalle. Tutkimuksen kokeellinen osa osoitti, että työyhteisössä myös kollegoihin kohdistuva häirintä ja sen todistaminen aiheuttaa ahdistusta.
Väitöskirjassaan Magdalena Celuch esittää suojatekijöitä negatiivisia vaikutuksia vastaan. Häirityt ammattilaiset turvautuvat todennäköisesti vähemmän itsesensuuriin, kun he kokevat saavansa tukea kollegoiltaan ja esimiehiltään. Yleisesti ottaen hyökkääjiä vastustavat todennäköisemmin henkilöt, joilla on paljon kokemusta internetin ja sosiaalisen median käytöstä. Työkaluja tähän ovat muun muassa käyttäjäprofiilien estäminen tai tapausten ilmoittaminen sivuston ylläpitäjille.
– Ihmisiä voi paremmin valmentaa käsittelemään potentiaalista verkkohäirintää tulevaisuudessa. Itsevarmuuden, tukiverkostojen sekä Internet-taitojen vahvistaminen tukee tätä työtä”, korostaa tutkija.
Magdalena Celuch on alun perin kotoisin Krakovasta, Puolasta. Hän työskentelee tällä hetkellä tutkijana Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Hän jatkaa tutkimustaan verkkohäirinnästä ja keskittyy siihen, miten erilaiset selviytymiskäyttäytymiset vaikuttavat häirinnän kohteeksi joutuneiden henkilöiden tulevaan hyvinvointiin.
Väitöstilaisuus perjantaina 20. syyskuuta
YTM Magdalena Celuchin sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja Aftermath of abuse. Reactions of targets and bystanders to online harassment tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 20. syyskuuta 2024 kello 12 alkaen. Paikkana on Linna-rakennuksen auditorio K103 (Kalevantie 5). Vastaväittäjänä toimii Senior Lecturer Samuel Farley Sheffieldin yliopistosta, Iso-Britanniasta. Kustoksena toimii sosiaalipsykologian professori Atte Oksanen Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.