Tutkimus osoittaa, että verkon ja sen palvelujen käyttöön luomamme rutiinit, tilannekohtaiset muuttujat sekä uhrin omat persoonallisuustekijät voivat kasvattaa riskiä jäädä uhreiksi verkossa. Lisäksi nopeat yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset voivat olla kasvaneen uhrikokemusmäärän taustalla.
– Verkkorikollisuuden kohteina ovat kaikki verkossa olijat, mutta uhreiksi jää vain osa verkon käyttäjistä. Uhriksi joutumisen tilanne- ja persoonallisuustekijöitä ovat esimerkiksi näkyvyyden laatu sosiaalisessa mediassa tai impulsiivinen käyttäytymismalli, ei niinkään somen käyttömäärä. Ymmärtämällä näitä tekijöitä, pystymme paremmin ehkäisemään uhriksi joutumista, sanoo Marko Mikkola.
Tutkimustulosten perusteella nuoret jäävät useammin nettihäirinnän kuin nettirikosten uhreiksi. Työssäkäyvien osalta yhä useampi on jäänyt nettirikoksen uhriksi. Tuloksissa on myös selkeästi nähtävissä se, että osa ihmisistä jää nettirikoksen uhriksi useammin kuin yhden kerran.
Riskirutiinit digitaalisissa ympäristöissä kasvattavat uhriksi jäämisen riskiä
Yhteiskunnan ja työelämän muutokset muuttavat niitä tapoja ja rutiineja, joihin nojaudumme käyttäessämme digitaalisia palveluja. Niiden käyttöön luomamme rutiinit voivat kuitenkin kasvattaa riskiä jäädä uhreiksi verkossa. Riskirutiinien tilalle pitää luoda turvallisia rutiineja, jotka vähentävät riskiä.
– Ihmisiä pitää valistaa verkon riskeistä, mutta se ei riitä. Ennen kaikkea heitä pitää auttaa ymmärtämään, miten he itse pystyvät tunnistamaan riskitilanteita ja luomaan keinoja suojella itseään verkon vaaroilta, toteaa Mikkola.
Nettiuhrikokemus on monitahoinen tapahtuma, jota selittämään tarvitaan monitieteinen lähestymiskulma. Mikkola hyödyntää tutkimuksissaan kansainvälistä, neljästä eri maasta nuorilta ja nuorilta aikuisilta kerättyä sekä Suomessa työelämässä mukana olevilta aikuisilta kerättyä aineistoa. Aineistojen pohjalta syntyy kuva siitä, miten uhrikokemuksia selittävät tilanne- ja persoonallisuustekijät vaihtelevat kulttuureittain.
Marko Mikkola on tehnyt töitä kyberturvan parissa 90-luvun lopulta lähtien. Hän toimii kyberturvan asiantuntijan työn lisäksi tutkijana ja osa-aikaisena opettajana Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Mikkola aikoo jatkaa asiantuntijan ja tutkimustyön parissa keskittyen siihen, millaisia uusia verkon uhkia ihmiset kohtaavat ja miten uhrikokemusten määrää voitaisiin vähentää tulevaisuudessa.
Väitöstilaisuus perjantaina 8. marraskuuta
YTM Marko Mikkolan sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja Exploring Cybervictimisation: An Integrative Approach to the Dynamics Behind Victimisation tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 8. marraskuuta 2024 kello 12 alkaen. Paikkana on Päätalon auditorio D11 (Kalevantie 4). Vastaväittäjänä toimii Professor Helgi Gunnlaugsson Islannin yliopistosta, Islannista. Kustoksena toimii sosiaalipsykologian professori Atte Oksanen Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.