Leikkausviiveen vaikutusta lonkkamurtumapotilaan kuolleisuuteen ja komplikaatioiden esiintyvyyteen on tutkittu runsaasti käyttäen yli 24 tunnin aikarajoja. Useimmat tutkimukset perustuvat rekisteriaineistoihin.
- Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää, vaikuttaako lyhyt odotusaika leikkaukseen lonkkamurtumapotilaan kuolleisuuteen, Hongisto kertoo.
Väitöskirjatutkimuksen muissa osatöissä selvitettiin lisäksi, toteutuiko lonkkamurtumapotilaiden operatiivinen hoito vallitsevan lääketieteellisen näytön mukaisesti ja verrattiin kahta eri leikkausavausta. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää, voidaanko 4 - 6 kuukauden kuluttua lonkkamurtumasta ennustaa potilaan laitostumista.
Tutkimusaineisto pohjautuu Seinäjoen keskussairaalassa kerättyyn potilasaineistoon sekä hoitoilmoitusrekisteriin ilmoitettuihin tietoihin.
- Kuolleisuus 30 vuorokauden aikana oli vähäisempää potilailla, jotka leikattiin 12 tunnin kuluessa sairaalaan saapumisesta. Sen sijaan kuolleisuuteen vuoden kuluessa lonkkamurtumasta vaikuttivat enemmän potilaan perussairaudet kuin leikkaushoito 12 tunnin kuluessa. Tarvitaan vielä laajempia tutkimuksia ennen kuin hoitosuosituksia voidaan mahdollisesti päivittää, Hongisto kertoo.
- Hoitoilmoitusrekisterin tietojen perusteella tehdyt havainnot osoittivat, että sementittömän puolitekonivelen käytön lisääntyminen reisiluun kaulan murtumissa melkein kolminkertaiseksi vuosien 2005 - 2011 aikana ei noudattanut vallitsevaa tieteellistä näyttöä.
Lonkkamurtumapotilaan laaja-alainen moniammatillinen kuntoutus nopeuttaa kotiin palaamista ja toimintakyvyn palautumista. Erityisen tärkeää on tunnistaa ne potilaat, joilla on riski laitostua.
- Poliklinikalla 4 - 6 kuukauden kuluttua murtumasta muistia ja toimintakykyä mittaavat MMSE- ja IADL -testit ennustivat laitostumista yhden vuoden kuluttua murtumasta potilailla, jotka aiemmin olivat asuneet kotona ilman ympärivuorokautista hoitoa.
Iäkkäiden potilaiden reisiluun kaulan murtuma hoidetaan yleisimmin sementtikiinnitteisellä puolitekonivelellä. Suomessa käytetään yleisimmin posterolateraalista tai modifioitua Hardingenin avausta.
- Tutkimuksessa havaittiin, että modifioidusta Hardingenin avauksesta leikatut potilaat käyttivät enemmän liikkumisen apuvälineitä vuoden kuluttua murtumasta. Sen sijaan posterolateraalinen avaus altisti lonkan sijoiltaanmenolle.
Tutkimushavaintojen perusteella molempia leikkausavauksia voidaan käyttää tiedostaen niiden aiheuttamat erilaiset komplikaatioriskit.
LL Markus Hongisto on kotoisin Pietarsaaresta ja työskentelee tällä hetkellä ortopedian ja traumatologian erikoislääkärinä Seinäjoen keskussairaalassa.
Lääketieteen lisensiaatti Markus Hongiston ortopedian ja traumatologian alaan kuuluva väitöskirja Fragility Hip Fracture – Predictive factors for mobility, institutionalization and survival tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 2.10.2020 klo 12 alkaen Mediwest-rakennuksen luentosalissa, Koskenalantie 16, Seinäjoki. Vastaväittäjänä toimii professori Hannu Aro Turun yliopistosta. Kustoksena toimii dosentti Harri Pihlajamäki.
Koronavirustilanteen takia väitöstä voi seurata myös etäyhteydellä
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1656-3
Kuva: Ulla Hongisto