Filosofian maisteri Outi Sihvonen tarkastelee historian väitöskirjassaan Vestan papitarten yhteiskunnallista asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia.
Yhteiskuntahistoriallisella otteella tehty tutkimus ankkuroituu 200-lukuun ja selvittää, miten etuoikeutettuun asemaansa tottuneet papittaret selvisivät yhteisöä ravistelleesta kriisiajasta. Tutkimuksen kohteina on papitarten lisäksi heitä lähellä olevien sukulaisten ja klienttien verkosto, sekä keisarihovi, jonka läheisyydessä vestaalit toimivat. Tutkimusaineiston pääosassa on epigrafinen aineisto eli lukuisat kunniapiirtokirjoitukset, joiden ylistyksessä ja kiitoksessa vestaalit paistattelivat. Tätä materiaalia ei ole aiemmin tutkittu 200-luvun problematiikkaa vasten eikä yhteiskuntahistorian näkökulmasta.
Aiempi tutkimus on lähtenyt liikkeelle vestaalittarien erityisyydestä: he viettivät käytännössä koko elämänsä kultin parissa, eivätkä he avioituneet, mikä oli poikkeus roomalaisessa yhteiskunnassa. Heitä kohtasi kuolemanrangaistus, mikäli he luopuivat neitseydestään, ja pettivät näin siveyslupauksensa. Toisaalta papittaret nauttivat laajasta vapaudesta hallita omaa talouttaan ja liiketoimiaan. Heidät oli vapautettu veroista ja kaupungilla kulkiessaan he saivat erityiskohtelun ja oikeuden kulkea kantotuoleilla.
Toisin kuin edeltävä tutkimus, Sihvonen korostaa työssään kysymystä siitä, miten papittaret hyödynsivät näitä laajoja etuoikeuksiaan ja ketkä muut pääsivät osallisiksi vestaalien erityisasemasta. Näin päästään läheltä seuraamaan kriisiajan ihmisten toimintaa ja yhteisöllisen verkoston muodostumista.
Mitä laajemmat ja monipuolisemmat sosiaaliset verkostot vestaalitar kykeni luomaan, sitä suurempi oli hänen yhteisöllinen arvonsa ja sitä enemmän hänelle kiitolliset tahot pystyttivät arvostuksesta ja kiitollisuudesta kertovia monumentteja.
– Toisaalta emme saa unohtaa, että valta-asetelmasta huolimatta hyvän julkisuuden ja näkyvyyden vaikutukset säteilivät myös vestaalien sukulaisille, klienteille ja palvelijoille, Sihvonen sanoo.
Nämä kunniamonumenttien laatijat saivat myös oman nimensä, perheensä ja saavutuksensa julkisuuteen. He tavoittivat kuolemattoman jälkimaineen ja kunnian, joka oli varattu vain erittäin harvoille.
Tutkimuksessaan Sihvonen havaitsi, että yhteiskunnallisena murrosaikana vestaalit tarjosivat pysyvyyden ja tulevaisuuden toivon lähipiirilleen ja suojateilleen. Varakkaina ja itsenäisinä naisina he toimivat anteliaina mesenaatteina, jotka jakoivat taloudellista tukea yhteiskunnassa, joka ei tuntenut sosiaalista tasa-arvoa ja joka kärsi 200-luvulla taloudellisesta alamäestä.
Papitarten julkisuusarvo oli myös valtava; heidät tunnettiin ja huomattiin missä tahansa he liikkuivat. Näin ollen heidän vaikutusvaltansa ei rajoittunut vain taloudellisen hyödyn levittämiseen suojateilleen. Eräs tärkeä valtti oli läheisyys keisariperheen kanssa; vestaalien hoitama kotilieden alttari oli käytännössä keisarillisen palatsin naapurissa. Näin ollen vestaaleilla oli pääsy keisarin puheille ja he tapasivat hallitsijaa myös lukuisissa uskonnollisissa kulttitilaisuuksissa. Siten he pystyivät suosittelemaan suojattejaan keisarille, joka viime kädessä päätti virkanimityksistä ja virkamiesten urakehityksestä.
− Kunniapiirtokirjoitusten perusteella voi sanoa, että vestaalit pääsivät kohoamaan aikakauden vaikeuksien yläpuolelle. He säilyttivät kriisiaikana hyvän taloudellisen asemansa ja vaikutusvaltansa, vaikka useat muut tahot, kuten keisari-instituutio, olivat jatkuvan kamppailun kohteena. Osittain vestaalien toiminnassa oli kyse myös heidän sisäistämästään roomalaisesta hyve-ajattelusta. Hyväosaisten velvollisuus oli auttaa heikompiaan, Sihvonen toteaa.
Tutkimalla Vestan papitarten toimintaa 200-luvun yhteiskunnassa, Sihvosen väitöskirja osoittaa, miten poikkeuksellisena kriisiaikana hyvinvointia voitiin tuottaa ja huolehtia näin yhteiskunnan toimintakyvystä. Yhteiskunnan vaikutusvaltaisimmat ja näkyvimmät papittaret saattoivat levittää erityisasemastaan saamaansa hyötyä laajemmalle kuin tähänastinen tutkimus on osoittanut.
Ylöjärveltä kotoisin oleva Outi Sihvonen työskentelee tutkijana Tampereen yliopistossa.
Filosofian maisteri Outi Sihvosen historian alaan kuuluva väitöskirja Vestal Virgins and Power – Tradition and Change in Third Century Rome tarkastetaan Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 29.8.2020 kello 12 alkaen Linna-rakennuksen auditoriossa K103, Kalevantie 5. Vastaväittäjänä väitöksessä toimii professori Helène Whittaker Göteborgin yliopistosta ja kustoksena professori Christian Krötzl Tampereen yliopistosta.
Koronavirustilanteen vuoksi salissa voi olla enintään 50 henkilöä.
Väitöstilaisuutta voi seurata myös etäyhteydellä (Meeting ID: 696 4611 0725 )
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1670-9