Paikallisen eturauhassyövän sädehoidon hoitotulokset ovat yleensä ottaen hyviä: vain noin viidellä prosentilla tauti leviää viiden vuoden kuluessa. Tiedeyhteisössä on silti edelleen kiinnostusta yrittää parantaa ennustetta etenkin kaikista suurimman riskin potilaiden kohdalla. Sädehoidon ja hormonihoidon liitännäisenä annettava doketakselihoito on yksi keino, jolla tuloksia on yritetty parantaa. Kyseiseen sytostaattiin liittyy kuitenkin myös elämänlaatua heikentäviä haittoja, kuten hermokipua, verisoluvaikutuksia ja jopa henkeä uhkaavia infektioita.
Amerikkalaisessa NRG Oncology RTOG 0521 -tutkimuksessa on todettu, että paikallisessa eturauhassyövässä liitännäisdoketakseli parantaa kaikista suurimman riskin potilaiden elossaoloa. Muissa satunnaistetuissa tutkimuksissa tulokset ovat olleet negatiivisia. Niin myös skandinaavisessa SPCG-13-tutkimuksessa, jossa oli mukana suuren ja kohtalaisen riskin potilaita.
– Tutkimuksessani selvisi, että SPCG-13-tutkimuksessa doketakselia saaneiden potilaiden kokonaiselämänlaatu oli kuuden kuukauden kohdalla huonompi kuin verrokkien niin toiminnallisen kuin fyysisen hyvinvoinnin osalta. Doketakselihoidon päätyttyä erot tasoittuivat, eikä 1−4 vuoden kohdalla merkitseviä eroja enää ollut, Miikka Lehtonen sanoo.
Loppuvaiheen levinneessä ja kastraatioresistentissä syövässä doketakseli on yleisin hoitomuoto. Kansainvälisessä, satunnaistetussa PROSTY-tutkimuksessa tarkasteltiin kahden erilaisen doketakseliannostelun vaikutusta elämänlaatuun. Tutkimuksessa verrattiin kahden viikon välein annettavaa doketakselihoitoa ja tavanomaista kolmen viikon välein annettavaa hoitoa. Kokonaisannos pysyi vertailtavilla ryhmillä samana.
– Kahden viikon välein annettavan hoidon on aiemmin todettu vähentävän vakavia haittavaikutuksia ja jopa parantavan ennustetta. Tutkimuksessani havaitsin, että molemmat hoidot ovat kokonaiselämänlaadun kannalta yhtä hyviä, mutta kahden viikon välein annettavassa hoidossa voi olla pieniä hyötyjä esimerkiksi emotionaalisen hyvinvoinnin kannalta.
Eturauhassyöpäpotilaat ovat monin tavoin paremmassa kunnossa kuin muu miesväestö
Doketakselin vaikutusten lisäksi Lehtonen tutki myös sellaisten potilaiden elämänlaatua, jotka olivat saaneet sädehoitoa ilman hormonihoitoa paikalliseen eturauhassyöpään. Hän vertasi heidän elämänlaatuaan yleiseen miesväestöön. Eturauhassyöpäpotilaat olivat monessa suhteessa paremmassa kunnossa kuin ikätoverinsa. Hoidon aikana kuitenkin ilmeni psyykkisiä oireita kuten masennusta ja ahdistusta sekä suolistohaittoja, jotka heikensivät elämänlaatua. Kolmen kuukauden jälkeen näitä eroja ei enää ollut. Sen sijaan seksuaalinen elämänlaatu jäi sädehoitopotilailla yleistä väestöä heikommaksi. Tämä onkin sädehoidon tunnettu ja yleinen haittavaikutus.
– Viime vuosikymmeninä eturauhassyövän sädehoitoa ovat mullistaneet uudet tekniikat, kuten stereotaktinen sädehoito ja intensiteettimoduloitu hypofraktioitu sädehoito. Niiden avulla hoito saadaan nopeammin saatettua loppuun ja kustannuksetkin laskevat. Tutkimuksessamme oli mukana uusilla tekniikoilla hoitoa saavia potilaita. Stereotaktisen sädehoidon osalta pitkäaikaisvaikutuksia esimerkiksi elämänlaatuun ei vielä tunneta, eivätkä kansainväliset hoitosuositukset toistaiseksi suosita sitä ensisijaisena hoitotapana, Lehtonen kertoo.
Lehtonen tarkasteli myös, millainen vaikutus monisairastavuudella ja fyysisellä suorituskyvyllä on paikallisen eturauhassyövän sädehoidon tuloksellisuuteen.
– Uutta aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna oli, että monisairaus oli riskitekijä huonommalle kokonaiselossaololle, vaikka fyysinen suorituskyky huomioitaisiinkin sekoittavana tekijänä. Tämä löydös voi olla avuksi tutkimuksissa, joissa yritetään tunnistaa potilaat, jotka eivät hyödy aggressiivisesta hoidosta.
Väitöstilaisuus perjantaina 29. syyskuuta
Lääketieteen lisensiaatti Miikka Lehtosen säde- ja kasvainhoidon alaan kuuluva väitöskirja Quality of Life in Prostate Cancer Patients after External Beam Radiotherapy, Docetaxel Chemotherapy and Combined Therapy : And the Impact of Comorbidity and Performance Status on the Survival after External Beam Radiotherapy tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 29.9.2023 kello 12 alkaen Arvo-rakennuksen F114 salissa (Arvo Ylpön katu 34). Vastaväittäjänä toimii dosentti Hanna Mäenpää Tampereen yliopistosta. Kustoksena toimii emeritaprofessori Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen Tampereen yliopistosta.
Tutustu väitöskirjaan verkossa.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.
Kuva: Henri Peltola