– Kulttuurisesti moninaistuvan väestön ja digitaalisen teknologian mukanaan tuomat vaatimukset edellyttävät osaamisen uudelleen määrittämistä erityisesti osana korkeakoulutusta. Tämä ei ole mahdollista ilman oppijoiden yksilöllisten kokemusten ja heidän moniulotteisen osaamisensa huomiomista, jossa linkittyvät uusi teknologia, digilukutaito ja erilaiset oppimisympäristöt, toteaa Tampereen yliopistossa väittelevä Minna Koponen.
Koponen tutki medialukutaidon ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen kehittymistä ylikulttuuriseksi mediaosaamiseksi. Tutkimukseen osallistui yhteensä 19:n eri kansallisuuden edustajia korkeakoulukontekstissa ja nuorisotyön mediatyöpajoissa.
– Kansainvälisinä mediankäyttäjinä he tuovat mukanaan oman kulttuurinsa, arvonsa, elämismaailmansa ja erityisesti kokemuksensa suhteessa mediaan, Minna Koponen kertoo.
Digitaalinen media avaa uusia mahdollisuuksia itseilmaisuun, jossa yksilölliset elämäntarinat ovat keskiössä ja monimuotoiset kanavat mahdollistavat aktiivisen ja luovan kerronnan.
– Osallistujat mainitsivat käyttäneensä tutkimukseni aikana vuosituhannen vaihteen jälkeen ainakin 27 eri sosiaalisen median sovellusta, riippuen heidän kulttuuritaustastaan. Osa sovelluksista toki yhdisti heitä, mutta käytännössä sosiaalinen media jakoi osallistujat alueellisesti, kansallisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja historiallisesti. Tämän tunnistaminen edellyttää erityistä ohjausosaamista, Koponen tarkentaa.
Joustavien oppimiskokemusten luominen nousee erityisen tärkeäksi. Erilaiset osallistavat mediapedagogiset ratkaisut, kuten verkossa jaetut mediaelämäkerrat, valokuvat tai yhteisöllisesti tuotetut videouutiset edistivät yksilöiden osaamisen näkyväksi tekemistä ja edelleen ylikulttuurisen mediaosaamisen kehittymistä. Huomioi ei pelkästään kiinnittynyt itse oppimiseen, vaan samalla erilaisiin osaamisen tulkintoihin ja arvioinnin menelmiin, juuri yksilön näkökulmasta.
– Yksilöiden erilaisten elämänkokemusten taustalla olevien ilmaisumuotojen ymmärtäminen ja käsitteellistäminen auttoivat tarkastelemaan myös online-elämää elettynä ja merkittävänä osana oppimista.
Minna Koponen osoittaa väitöskirjassaan, että yksilön kokonaisvaltaisen osaamispotentiaalin hyödyntäminen ja erilaisissa oppimisympäristöissä saadun osaamisen valjastaminen edellyttää ylikulttuurisuuden huomioivaa mediapedagogiikka, jota on tarkasteltu korkeakoulutuksen kontekstissa vielä hyvin niukasti. Ennemmin on keskitytty siihen, kuinka erilaisia digitaalisia medioita ja sovelluksia voidaan käyttää oppimisessa ja opettamisessa. Tutkimus osoittaa myös, että mediaelämäkerrallisilla menetelmillä on mahdollista valjastaa yksilöiden sosiokulttuurisista lähtökohdista kumpuava digitaalinen osaamispotentiaali ja kulttuurienvälinen osaaminen osaksi korkeakoulupedagogiikkaa. Tämä näkökulma herättelee ajattelemaan ja näkemään moninaisuutta ja käsitteellistämään pedagogisia ratkaisuja uudesta näkökulmasta, oppilaitosten perinteisten käytäntöjen ja pedagogisten ratkaisujen sijaan.
Minna Koponen on syntynyt Imatralla ja suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Tällä hetkellä hän työskentelee Zürichin ammattikorkeakoulussa Innovatiivisen oppimisen ja opettamisen keskuksessa (ZID) ja ZHAW Digital -hankkeessa.
Minna Koposen kasvatustieteeseen kuuluva väitöskirja Kohti ylikulttuurista mediakasvatusta tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 23.10.2020 klo 13 alkaen. Vastaväittäjänä toimii dosentti Sara Sintonen Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Sirkku Kotilainen Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.
Yleisö osallistuu tilaisuuteen etäyhteydellä (Zoom, Meeting ID 67422183347)
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1733-1
Kuva: Lee Butan, Foto Klosterplatz AG