Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksen mukainen imetys kestää vähintään lapsen kahden vuoden ikään saakka. Vauvavuoden jälkeen jatkuva imetys tarjoaa sekä äidille että lapselle laaja-alaisia terveyshyötyjä, kuten alentuneen riskin lihavuudelle ja tyypin 2 diabetekselle lapsen myöhemmässä elämässä. Pitkäkestoinen imetys on yhdistetty aiemmassa tutkimuksessa myös äidin alentuneeseen rintasyöpäriskiin.
Pitkäkestoinen imetys on yleistynyt Suomessa vuoden 2010 jälkeen, ja noin vuoden ikäisistä lapsista imetettyjä on 58 prosenttia. Yleistymisestään huolimatta pitkäkestoinen imetys poikkeaa normeista niin yhteiskunnan tasolla kuin terveydenhuollon ympäristöissä.
Oona Ojantausta tarkasteli väitöstutkimuksessaan yli yksivuotiaan lapsen imetystä äitien imetykseen liittyvien kokemusten ja neuvolaterveydenhoitajien imetysohjausosaamisen näkökulmista.
Vauvavuoden jälkeen jatkuva imetys kuvautui äitien kokemuksissa luonnollisena osana perheen elämää. Imetyksestä saatavat terveyshyödyt sekä sen tärkeä merkitys lapselle motivoivat äitejä jatkamaan imetystä. Tukea imetykselleen äidit saivat ensisijaisesti puolisolta ja vertaistukiryhmistä. Pitkäkestoisen imetyksen koettiin olevan väärin ymmärrettyä yhteiskunnassa. Äidit eivät saaneet terveydenhuollon ammattilaisilta näyttöön perustuvaa tietoa imetyksestä, ja he kokivat ammattilaisten asenteiden imetystä kohtaan vaihtelevan.
– Äitien kohtaama ristiriitainen suhtautuminen imetykseen voi johtaa vauvavuoden jälkeen jatkuvan imetyksen salaamiseen. Tämä osaltaan heikentää pitkäkestoisen imetyksen näkyvyyttä ja vaikeuttaa sen normalisointia, Ojantausta toteaa.
Yli yksivuotiaan imetykseen suhtaudutaan terveydenhuollossa vaihtelevasti
Osana tutkimusta kehitettiin Long-term Breastfeeding Competence Scale -kyselylomake, joka arvioi neuvolaterveydenhoitajien imetysohjausosaamista. Tulosten mukaan neuvolaterveydenhoitajien tieto- ja taitotaso oli hieman yli puolella vastaajista hyvällä tasolla, ja yleisasenne yli yksivuotiaan imetystä kohtaan oli valtaosalla positiivinen.
Neuvolaterveydenhoitajien asenne imetystä kohtaan muuttui kuitenkin vähemmän positiiviseksi lapsen kasvaessa, ja enää alle neljännes suhtautui positiivisesti kolmevuotiaan tai vanhemman lapsen imetykseen. Terveydenhoitajien imetysohjausosaamisen tasossa oli vaihtelua. Ohjausosaamiseen olivat yhteydessä terveydenhoitajien ikä, vanhemmuus ja koulutustausta. Valtaosa neuvolaterveydenhoitajista koki tarvetta aiheeseen liittyvälle lisäkoulutukselle.
– Äitien kokemusten mukaan suhtautuminen yli yksivuotiaan lapsen imetykseen on terveydenhuollon ympäristöissä vaihtelevaa. Neuvolaterveydenhoitajien vaihtelevat tiedot ja taidot sekä asenteiden muuttuminen negatiivisemmaksi imetettävän lapsen kasvaessa tukevat tätä kokemusta. Tulokset osoittavat neuvolaterveydenhoitajien tarvitsevan koulutusta pitkäkestoisesta imetyksestä, mitä tukee myös terveydenhoitajien oma kokemus koulutuksen tarpeesta, Ojantausta kertoo.
Väitöskirjatutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää imetysohjauksen ja -koulutuksen kehittämisessä. Oona Ojantausta on kotoisin Hämeenlinnasta ja työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulussa terveysalan lehtorina.
Väitöstilaisuus perjantaina 13. joulukuuta
TtM Oona Ojantaustan terveystieteiden alaan kuuluva väitöskirja Vauvavuoden jälkeen jatkuva imetys – Tutkimus äitien imetykseen liittyvistä kokemuksista ja neuvolaterveydenhoitajien imetysohjausosaamisesta tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 13.12.2024 klo 12, Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen auditoriossa F114 (Arvo Ylpön katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Tarja Pölkki Oulun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Marja Kaunonen Tampereen yliopistosta.