Tulehdukselliset reumasairaudet ovat kroonisia, taustaltaan epäselviä sairauksia, joiden hoito edellyttää usein pitkäaikaista seurantaa reumaklinikoissa. Muilun väitöskirjassa todetaan, että Suomessa vuosien 2000-2014 aikana diagnosoitiin uusi, tulehduksellinen reumasairaus yli 58 000:lla henkilöllä. Lisääntynyt ilmaantuvuus voi osin selittyä suurten ikäluokkien saapumisella ikään, jossa sairastumisriski on korkeimmillaan. Tutkimuksen aineistona toimivat Kansaneläkelaitoksen rekisteritiedot.
— Potilaiden määrä kasvaa tasaisesti ja tulehdukselliset reumasairaudet tulevat todennäköisesti kuormittamaan terveydenhuoltoa ja erityisesti erikoissairaanhoitoa lisääntyvästi tulevaisuudessa, Muilu toteaa.
Havainnon merkitystä korostaa se, että työikäisten reumalääkäreiden määrä uhkaa olla laskussa lähivuosina.
Varhain aloitetulla tehokkaalla reumalääkityksellä on usein mahdollista saavuttaa hyvä ja pysyvä taudin remissio eli oireettomuus, välttää nivelvaurioiden syntymistä, säilyttää potilaan työkyky ja vähentää terveydenhuoltojärjestelmän kustannuksia. Väitöskirjassa tutkittiin, miten alkuvaiheen lääkitys ja nykyiset hoitosuositukset toteutuivat suomalaisilla reumapotilailla.
Tulehduksellisten reumasairauksien hoito aloitettiin aktiivisesti. Esimerkiksi tuoreista nivelreumapotilaista yli 90 prosenttia aloitti reumalääkityksen kuukauden kuluessa diagnoosista, yleisimmin metotreksaatin ja usein osana yhdistelmähoitoa. Tehokkaan alkuhoidon vuoksi kalliita itsepistettäviä biologisia lääkkeitä käytettiin vain vähän ensimmäisen vuoden aikana.
Huolimatta aktiivisesta lääkehoidosta reumapotilaiden kivun hoito on haastavaa. Opioidien käytön lisääntyminen muuhun kuin syöpäkipuun on aiheuttanut huolta maailmanlaajuisesti. Tutkimuksessa osoitetaan, että väestökontrolleihin verrattuna sekä yksittäiset opioidiostot että niiden pitkäaikaiskäyttö olivat yleisempiä reumapotilailla riippumatta diagnoosista. Käyttö oli suurimmillaan 3 kuukauden ajanjaksolla ennen diagnoosia.
— Erityisesti nuorilla aksiaalista spondyloartriittia (eli selkärankareumaa ja sen lievempiä muotoja) sairastavilla potilailla opioidien käyttö näytti olevan yleisempää verrattuna muihin diagnoosiryhmiin tai väestöverrokkeihin. Heillä opioidien kulutus kuitenkin väheni biologisen lääkkeen aloituksen jälkeen. Potilaiden nopea pääsy reumatologiseen erikoissairaanhoitoon ja asianmukaisen lääkityksen aloitus voivatkin osaltaan vähentää opioidiriippuvuuden kehittymisen vaaraa, Muilu toteaa.
Tulehdukselliset reumasairaudet kuuluvat ns. kansantauteihin, joilla on merkitystä ei vain sairastuneen yksilön kannalta vaan myös yhteiskunnallisesti. Väitöskirjatyössä pyritään avaamaan näkemyksiä, jotka ovat merkityksellisiä terveydenhuollon suunnittelun ja resurssoinnin kannalta.
Paula Muilu on kotoisin Lahdesta. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi ja sisätautien erikoislääkäriksi Tampereen yliopistosta ja työskentelee reumatologina Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
LL Paula Muilun sisätautien alaan kuuluva väitöskirja Inflammatory Arthritides in Finland – Incidence, Early Treatment and Opioid Use tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 28.5.2021 kello 13 alkaen. Vastaväittäjänä toimii dosentti Markku Hakala Oulun yliopistosta. Kustoksena on tenure track -professori Vappu Rantalaiho Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.
Yleisö voi seurata väitöstä etäyhteyden kautta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1951-9