Pelillisyys voi auttaa oppilaita kohtaamaan tosielämän monimutkaisuutta

– Arvostan kovasti vanhaa arkkitehtuuria ja ihastuin heti Tampereen keskustan vanhoihin punatiilirakennuksiin. Minulle Tampere oli rakkautta ensi silmäyksellä, Turkista kotoisin oleva Muhterem Dindar kertoo.

– Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa on loistavia tutkijoita, ja olen kiitollinen kollegoilleni, jotka ottivat minut niin lämpimästi vastaan. Toivottavasti löydämme yhdessä ratkaisuja koulutussektorin haasteisiin tutkimuksen keinoin.    

Pelillisyys on kasvatustieteissä nouseva teema. Opetuksessa käytettäviä pelejä ja digitaalisia ympäristöjä kehitetään eri aloille. Pelillisyyden avulla oppimisesta on mahdollista tehdä vaikuttavampaa, tehokkaampaa ja nautittavampaa.

–Pelillisyys voi parantaa oppimisen vaikuttavuutta tukemalla tiedon jakamista, taitojen kehittymistä ja käyttäytymisen muuttumista teknologian avulla. Pelit voivat tehdä oppimisesta tehokkaampaa vähentämällä uuden teknologian käyttöönottoon vaadittavia resursseja, kustannuksia ja aikaa. Pelit voivat myös tehdä oppimisesta hauskempaa. Uskon, että pelillisyyden avulla voimme saavuttaa kaikki kolme tavoitetta ja kehittää käytännöllisiä ja skaalautuvia oppimisratkaisuja, Dindar kertoo.

Kohti yksilöllisempiä oppimiskokemuksia

Muhterem Dindaria kiinnostaa oppiminen yhteistyössä ja monimutkaisissa, kompleksisissa tilanteissa. Tutkiakseen tällaisia tilanteita hän on tehnyt koeasetelmia, joissa hän jäljitti oppimisprosessien multimodaalisia indikaattoreita pelillisissä ja yhteisöllisissä oppimisympäristöissä.

– Indikaattoreilla seurataan käyttäytymisen muutoksia (kuten kehon liikkeet, ilmeet ja katseen suunta) sekä fysiologisia muutoksia (kuten sydämen syke ja muutokset ihon sähkönjohtavuudessa) oppijoissa kun he pelaavat tai toimivat yhteisöllisessä ympäristössä, Dindar selventää.

Kokeissaan hän selvitti esimerkiksi multitaskauksen tai staattisten ja animoitujen kuvaajien vaikutusta oppimiseen. Muhterem Dindaria kiinnostaa erityisesti kompleksisuus.

– Elämässä ja liike-elämässä menestyminen edellyttää kykyä suorittaa ei-rutiininomaisia tehtäviä, tasapainoilla useiden tavoitteiden välillä ja sopeutua odottamattomiin muutoksiin. Kasvatustieteilijät etsivät uusia keinoja, joilla oppijoita voidaan auttaa mukautumaan muuttuvaan maailmaan. Pelillistäminen tarjoaa tähän työkaluja, koska peleillä on mahdollista simuloida oikean elämän kompleksisuutta. Alan tutkimus keskittyy tällä hetkellä oppijoiden käyttäytymisen reaaliaikaiseen seurantaan pelimaailmassa sekä reaaliaikaisen datan tulkitsemiseen. Dataa hyödyntämällä pyritään tarjoamaan personoituja oppimiskokemuksia, jotka sopivat oppijoiden senhetkiseen kognitiiviseen tilaan ja tunnetilaan, Dindar kertoo.

Hauskuus on tärkeää

Tällä hetkellä opetuksessa käytettävät pelit liittyvät useimmin kielten oppimiseen tai matematiikkaan. Ne ovat myös yleensä yksin pelattavia, eivät monen pelaajan pelejä, kuten useimmat kaupalliset pelit tätä nykyä ovat. Muhterem Dindarin mukaan opetuspelien kehittäminen yhteistyön ja monipuolisuuden suuntaan olisi seuraava askel.

– On tutkijoiden ja peliteollisuuden vastuulla tarjota hyviä ratkaisuja pelillistämisen käyttöön opetuksessa. Suomi on ehkä maailman paras maa tällaiseen yhteistyöhön, sillä täällä on paljon hyviä pelifirmoja ja pelien tekoon tarvittavaa tietotaitoa. Suomessa tiedetään, miten hyviä pelejä tehdään.

Nykyisellään Muhterem Dindar toimii enemmän digitaalisilla alustoilla kuin varsinaisissa luokkahuoneissa. Uransa alussa hän kuitenkin työskenteli seitsemän vuotta opettajana Turkissa. Opettajakokemus antaa tutkijalle hyvää perspektiiviä siihen, mitä luokkahuoneissa tapahtuu ja miten opetusta voi kustomoida.

– Vaikka digitaaliset pelit ja alustat tarjoavat opetukselle paljon mahdollisuuksia, on tärkeä muistaa, että opetukseen saa leikkisyyttä myös ilman tietokoneita ja digitaalisia ympäristöjä. Jos muistelet omaa kouluaikojen suosikkiopettajaasi, parhaita olivat ne, jotka tekivät oppimisesta hauskaa yksinkertaisilla konsteilla.

– Toimiessani täysipäiväisenä opettajana etsin jatkuvasti uusia oppimista tukevia tapoja ja työskentelymenetelmiä. Hakeuduin tohtoriopintoihin, koska halusin tarjota oppijoille vieläkin enemmän mahdollisuuksia ja haasteita digitaalisuuden avulla, Dindar kertoo.

Tampereelle Muhterem Dindarin tie on vienyt Oulun yliopiston kautta.

– Valmistuin tohtoriksi Turkissa ja otin vastaan kaksivuotisen tutkijatohtorin tehtävän Oulun yliopistossa. Aikomukseni oli palata kotimaahani, mutta saavuttuani Suomeen Turkin poliittinen tilanne kärjistyi. Jouduin hallituksen mustalle listalle vuonna 2016, ja oikeuteni opettaa ja työskennellä turkkilaisissa koulutuslaitoksissa otettiin pois. Määräaikainen tehtävä Oulun yliopistossa muuttui omaehtoiseksi maanpaoksi Suomessa. Sain Suomen kansalaisuuden noin kuukausi sitten. Olen hyvin iloinen siitä.  

Teksti: Sanna Kähkönen
Kuva: Jonne Renvall