Perheväkivaltaan on helpompi puuttua, kun siitä puhutaan suoraan

Hoitotieteen professori Eija Paavilainen sanoo, että lapsiperheissä tapahtuva väkivalta on aivan liian yleistä Suomessa. Paavilainen kertoo yllättyneensä ryhmänsä tuoreista havainnoista siitä, kuinka piilossa väkivalta on suomalaisperheissä.

FinChildren-tutkimus kuvasi ja vertaili, miten nelivuotiaiden lasten vanhemmat ja terveydenhoitajat tunnistavat perheiden tarvitsemaa tukea. Tutkimuksen aineisto (7 476 perhettä) sisälsi kustakin perheestä yhden vanhemman ja kyseistä perhettä hoitavien terveydenhoitajien vastaukset.

Tulokset osoittivat, että 47 prosenttia vanhemmista ilmoitti perheessä esiintyvästä väkivallasta. Vastauksissan 3 503 perhettä kertoi joko parisuhdeväkivallasta, lapsiin kohdistuvaa fyysisestä tai henkisestä väkivallasta tai lasten kaltoinkohtelusta. Terveydenhoitajat, jotka eivät nähneet vanhempien vastauksia, arvioivat vain noin yhden prosentin näistä perheistä tarvitsevan tukea väkivaltaongelmaan.

– Terveydenhoitajat tunnistavat vain murto-osan perheissä esiintyvästä väkivallasta. Tuloksemme alleviivaavat väkivallan olevan todella piilossa perheissä. Vaikka tiedämme piiloväkivallasta, oli minusta yllättävää, että terveydenhoitajien ja perheiden käsitykset erosivat näinkin merkittävästi, professori Paavilainen toteaa.

Terveydenhoitajat tunnistivat kuitenkin tarpeita tuelle, joka koski esimerkiksi perheen selviytymistä, kasvatuskäytäntöjä, vuorovaikutusta ja perheenjäsenien psyykkistä hyvinvointia. Professori Paavilainen muistuttaa asioiden olevan samoja, joita kansainvälinen tutkimusnäyttö pitää lasten kaltoinkohtelun riskitekijöinä. Se, että riskitekijöitä tunnistetaan tehokkaasti, luo Paavilaisen mukaan mahdollisuuden puuttua väkivaltaongelmaan.

– Riskien tunnistaminen on hyväksi, mutta sen pitäisi johtaa aktiivisempaan riskiperheiden tunnistamiseen. Väkivallasta puhuminen jää nyt laajasti pois keskusteluista.

Riskit tunnistamalla päästäisiin parhaimmassa tapauksessa keskusteluun perheen huolista ja tuen tarpeista. Riskiperheiden varhainen tunnistaminen ja tukeminen voivat tutkijoiden mukaan auttaa ehkäisemään myös kaltoinkohtelun uusiutumista.

Mobiilisovellus tunnistaa riskejä ja ohjaa tuen pariin

Paavilainen on hyvin tietoinen siitä, ettei vanhemman ole aina helppoa ottaa perheen oloja tai väkivallan kokemuksia puheeksi ammattilaisten kanssa, vaikka haluaisikin apua.

– Siksi ammattilaisilla pitäisi olla rohkeutta tehdä aloite puheeksi ottamisesta. Sitä seuraavassa keskustelussa on mahdollista puhua väkivallasta ja auttaa moniammatillisen tuen avulla perhettä pääsemään ongelmasta eroon, Paavilainen sanoo.

Paavilainen on kiinnostunut riskinarviointivälineistä, joiden avulla ongelmien kanssa painivia perheitä voidaan seuloa. Hänen johtamansa perheväkivallan tutkimusryhmä on koonnut kansalliseen hoitosuositukseen (2022) listan lasten kaltoinkohtelun riskioloista. Suositus tarjoaa ammattilaisille puheeksi ottamista helpottavia kysymyksiä.

Yksi apuväline riskiolojen puheeksi ottamiseen on tarkistuslista, jonka perheväkivallan tutkimusryhmä kehitti osana kansainvälistä tutkimushanketta. Lasten kaltoinkohtelun ja sen riskin tunnistamiseen kehitettiin tarkistuslistasta mobiiliapplikaatio Tampereen yliopiston johtamassa tutkimushankkeessa.

Ideana on riskiarvion jälkeen ohjata henkilö mahdollisimman pian tuen äärelle, jotta ongelmat eivät kasaantuisi.

– Riskejä kartoittamalla ei voida sanoa, että yksittäinen asia tai tilanne perheessä aiheuttaisi perheväkivaltaa, mutta monet tekijät lisäävät sen riskiä, Paavilainen muistuttaa.

Applikaatio sisältää tietoa kaltoinkohtelusta ja 28 väittämää vastaajan tilanteesta. Sovellus antaa vastausten perusteella palautteen ja ohjaa vanhempaa tuen piiriin, kuten neuvolaan. Sovellus on anonyymi eikä kerää tietoa käyttäjistään.

Kaksivuotisessa EU-hankkeessa oli mukana kuusi muuta eurooppalaista kumppania. Applikaatio käännettiin hankkeessa käytettäville kielille. Osapuolet pilotoivat tuloksia parhaillaan.

Suomessa sovellusta testaa ja saattaa lopulliseen muotoonsa Paavilaisen tutkimusryhmän väitöskirjatutkija Heidi Rantanen. Hän on haastatellut kokemusasiantuntijoita siitä, kuinka hyvin riskitekijöiksi määritellyt asiat vastaavat ihmisten kokemuksia perheväkivallasta. Haastattelutiedon pohjalta applikaation asiakaslähtöisyyttä ja käytettävyyttä on parannettu. Applikaatiota testataan parhaillaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon lapsiperhepalveluissa.

– Appi on herättänyt kiinnostusta, koska selvästi terveydenhuollon työntekijät kaipaavat keskustelun aloituksen apuvälinettä. On ongelmallista, jos ammattilainen näkee jotakin mutta ei uskalla kysyä. Tai hän ei osaa nostaa kissaa pöydälle, että mitä perheen arjessa oikeasti tapahtuu, Paavilainen pohtii.

Kaltoinkohtelu näkyy selkeämmin eläydyttäessä lapsen maailmaan

Paavilaisen tutkimusryhmä tarkastelee lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka näkyy lasten kaltoinkohteluna erotuksena esimerkiksi seksuaalirikoksista. Kaltoinkohtelu käsittää ryhmän tarkastelussa paitsi fyysisen kuritusväkivallan myös emotionaalisen väkivallan.

– Puhumme kaltoinkohtelusta, sillä väkivalta käsitteenä ilmentää usein tahallisuutta. Kaltoinkohtelu voi olla tahatonta. Se voi johtua vanhemman väsymyksestä, joka johtaa esimerkiksi lujaan huutamiseen lapselle. Kaltoinkohtelua on myös lapsen jättäminen ilman huomiota.

Perheväkivallan tutkimusryhmä sai vuoden alussa Suomen Akatemian rahoituksen virtuaalitodellisuutta hyödyntävään hankkeeseen (STOPCEM_VR, rahoitukset: Paavilainen; Kangas) Rahoituksen nojalla on Tampereen yliopistoon perustettu konsortio, jossa tutkijatohtori Pia Keiski ja Eija Paavilainen tekevät VR-sovelluksen sisältöä eli kaltoinkohtelua kuvaavia tilanteita. Samalla informaatioteknologian tutkijat Jari Kangas ja Mikko Partanen rakentavat virtuaalimaailman teknisen sovelluksen. Kankaan ryhmässä toteutetaan jo ensimmäistä virtuaalimallia, jossa osallistujat voisivat kokea lapsen näkökulman.  

Tyypillisiä tilanteita ovat vanhempien keskinäiset riitelyt, joissa he eivät käsitä lapsen aavistavan riitelyssä ongelmallista.

– Vanhemmat eivät aina ymmärrä sitä, miltä tilanne lapsesta tuntuu. Virtuaalitodellisuudessa aikuinen näkee tilanteen VR-laseilla lapsen näkökulmasta. Näin voi tunnistaa asian epämieluisuuden ja mahdollisesti herätä ajattelemaan asiaa, Paavilainen pohtii.

Terveydenhoitajat avainroolissa keskustelijoina

Eija Paavilaisen tutkimusryhmässä tehdään tutkimusta laajasti perheväkivallasta ja lasten kaltoinkohtelusta. Ryhmässä on muun muassa viime aikoina hyödynnetty rekisteriaineistoja selvittämään, millaisia pitkäaikaisvaikutuksia raskaudenaikaisella parisuhdeväkivallalla on hyvinvointiin. Paavilainen muistuttaa, ettei tilastotieto yksin anna kokonaiskuvaa perheväkivallasta. Tutkimus kerää siksi myös haastattelutietoa perheiden tapahtumista. Näin on mahdollista saada esiin ajatuksia tulevaisuuden toiveista ja suunnata tukipalveluita perheille. Paavilaisen mukaan on tärkeä tutkia hoidon vaikuttavuutta, eli sitä millainen hoito ja interventiot johtavat tuloksiin.

Tutkimusryhmän jäsen, dosentti Aune Flinck on myös kirjoittanut autofiktion lähisuhteissa ilmenevästä väkivallasta ja ylisukupolvisuudesta.

– Vanhemmat yleensä toivovat, että asioista puhuttaisiin suoremmin. Myös tutkimustieto puoltaa sitä, että ihmiset tykkäävät, kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Ihminen saattaa pelästyä kysyttäessä suoraan väkivallasta, ja kieltää asian, mutta kun asiaa mietitään yhdessä, yleensä päästään hyvään keskusteluun. Luottamuksen on kuitenkin oltava hyvä, jotta sen pohjalta voidaan laajentaa perheiden tukeen.

Suomessa terveydenhoitajilla on tärkeä rooli väkivallan ja sen riskiolojen tunnistamisessa. He tapaavat säännöllisesti perheitä ja arvioivat lasten terveyttä siihen asti, kunnes lapsi täyttää seitsemän vuotta. Kouluun mentäessä lapsen terveydestä ottaa vastuun kouluterveydenhuolto.

Tutkimusartikkeli

Families of four-year-old children experiencing violence: A national survey of parents and public health nurses on help and support. Tuija Leppäkoski, Maaret Vuorenmaa, Eija Paavilainen (2023).