Polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuus on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, ja ilmaantuvuuden kasvun on ennustettu edelleen jatkuvan lähitulevaisuudessa. Niemeläisen tutkimuksessa selvitettiin polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuutta eri ikäryhmissä Pohjoismaissa 344 695 potilaan Pohjoismaisen yhteisrekisterin (Nordic Arthroplasty Register Association) aineiston perusteella. Aineiston perusteella todettiin, että polven tekonivelleikkausten suhteellinen ilmaantuvuus lisääntyi kaikissa Pohjoismaissa voimakkaimmin alle 65-vuotiaiden keskuudessa vuosina 1997 - 2012 vanhempiin ikäryhmiin verrattuna.
Suomessa polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuus oli selvästi suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Selitys Suomessa havaittuun suurempaan ilmaantuvuuteen on monitekijäinen ja siihen liittyvät todennäköisesti sekä hoitokulttuurien erot että tekonivelleikkausten saatavuuserot maiden välillä. Lisäksi ilmaantuvuus oli naisilla suurempaa kuin miehillä kaikissa vertailun maissa.
Polven tekonivel kiinnittyy luuhun joko luusementillä tai biologisesti, ilman sementtiä. Väitöskirjan osatyössä selvitettiin polven tekonivelen kiinnitysmenetelmän vaikutusta tekonivelen pysyvyyteen alle 65-vuotiailla potilailla Pohjoismaiden yhteisrekisterin (Nordic Arthroplasty Register Association) 115 177 potilaan aineistossa. Kaikilla kiinnitysmenetelmillä saavutettiin erinomainen, yli 90 prosentin kymmenvuotispysyvyys.
- Huolimatta muiden kiinnitysmenetelmien hyvistä tuloksista, sementtikiinnitteistä polven tekoniveltä voidaan tutkimuksen perusteella pitää kultaisena standardina työikäisillä potilailla johtuen sen hyvistä seurantatuloksista, edullisimmasta hinnasta ja sen käytettävyydestä kaikissa potilasryhmissä, Niemeläinen toteaa.
Työikäisillä potilailla on korkeat odotukset polven tekonivelleikkauksen tuloksesta, mutta 11 - 25 prosenttia potilaista on aiemmissa tutkimuksissa ollut tyytymättömiä leikkauksen lopputulokseen. Väitöstutkimuksessa selvitettiin 250 työikäisen potilaan toimintakyvyn paranemista sekä oirekyselyillä että tyytyväisyys- ja kipumittareilla 2 vuoden seurannassa.
Kaikkien mittareiden perusteella todettiin merkittävä paraneminen sekä fyysisessä että psyykkisessä toimintakyvyssä. Toimintakyky lisääntyi eniten ensimmäisen vuoden aikana, mutta jonkin verran paranemista tapahtui aina 2 vuoteen saakka leikkauksen jälkeen, minkä vuoksi polven tekonivelleikkauksen jälkeen tarvitaan vähintään vuoden seuranta-aika, ennen kuin lopputulosta pystytään lopullisesti arvioimaan.
- Käytännössä tämä täytyy huomioida esimerkiksi työhön palaamisessa, missä tarvitaan joustavuutta ensimmäisen vuoden aikana leikkauksen jälkeen erityisesti, mikäli työ on fyysistä, Niemeläinen sanoo.
Täysi oireettomuus oli harvinaista vielä senkin jälkeen, kun leikkauksesta oli kulunut yli 2 vuotta. Tämä eroaa lonkan tekonivelleikkausten toipumisesta, missä parhaimmillaan lonkan tekonivel on täysin oireeton alkuvaiheen toipumisen jälkeen. Tästä huolimatta 96 prosenttia potilaista ilmoitti haluavansa tulla leikkaukseen tarvittaessa uudestaan, mikä heijastaa toimintakyvyn paranemista leikkausta edeltävään tilanteeseen verrattuna, huolimatta jäännösoireista leikkauksen jälkeen.
Potilaat, joiden radiologinen nivelrikko oli ennen leikkausta lievempi, olivat tyytymättömämpiä leikkauksen tulokseen kuin ne potilaat, joiden nivelrikko luokiteltiin pitkälle edenneeksi. Lievemmän nivelrikon ryhmässä tyytymättömiä oli 2 vuoden kuluttua 27 prosenttia, kun taas pitkälle edenneen nivelrikon ryhmässä ainoastaan 5 - 6 prosenttia. Havainnon perusteella on syytä välttää liian varhaisessa vaiheessa tehtyä polven tekonivelleikkausta, vaikka röntgenkuvassa olisikin todettu nivelrikkoon sopivia muutoksia. Kokotekonivelellä ja osatekonivelellä hoidettujen potilaiden tuloksissa ei ollut eroa.
- Väitöskirjan perusteella voidaankin todeta, että polven tekonivelleikkauksella saavutetaan merkittävä kivun lievitys ja toimintakyvyn parantuminen työikäisillä potilailla ja tekonivelen pysyvyys on hyvällä tasolla, Niemeläinen sanoo.
- On kuitenkin huomioita, että pienelle osalle potilaista voi jäädä sekä kipua että myös toimintakyvyn rajoitteita. Potilaalle tulisikin ennen leikkauspäätöstä luoda realistinen kuva leikkauksella saavutettavissa olevasta lopputuloksesta.
Väittelijä työskentelee tekonivelkirurgina Tekonivelsairaala Coxassa Tampereella.
Lääketieteen lisensiaatti Mika Niemeläisen lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja Outcome of contemporary knee arthroplasty in terms of survivorship and patient reported outcome measures with special reference to patients less than 65 years of age tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 7.2.2020 klo 12 alkaen Finn-Medi 5:n auditoriossa, Biokatu 12, Tampere. Vastaväittäjänä toimii dosentti Tatu Mäkinen Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Ville Mattila lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1425-5
Kuva: Jonathan Melartin