Hyvä toimintakyky vanhuudessa mahdollistaa laadukkaan ja itsenäisen elämän sekä osallistumisen itselle merkityksellisiin toimintoihin. Väestön ikääntyessä toimintakyvyn edistäminen nousee yhä tärkeämmäksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi. Saila Kyrönlahti tutki väitöskirjassaan, miten alaselkäkivut ja fyysinen työkuormitus työuran loppuvaiheessa kehittyvät ja vaikuttavat vanhuuden fyysiseen toimintakykyyn. Lisäksi hän tarkasteli koulutusryhmien välisiä eroja toimintakyvyn heikkenemisessä ja selvitti tekijöitä näiden erojen taustalla.
– Ikääntymiseen liittyvien biologisten muutosten vuoksi työuran loppupuolisko voi olla erityisen herkkää aikaa fyysisen toimintakyvyn kehityksen kannalta, sillä kehon kyky korjata erilaisten altistusten, kuten fyysisen työkuormituksen, aiheuttamia vaurioita heikkenee iän myötä. Toimintakyvyn heikkeneminen, joka voi lopulta johtaa toimintarajoitteisiin vanhemmalla iällä, saattaa alkaa jo paljon aiemmin, Kyrönlahti toteaa.
Tutkimus perustuu kolmeen laajaan seuranta-aineistoon: Terveys 2000 ja 2011-tutkimukseen (2000–2011), suomalaiseen ikääntyvien kuntatyöntekijöiden FLAME-tutkimukseen (1981–2009) sekä yhdysvaltalaiseen Health and Retirement Study (HRS) -tutkimukseen (1992–2016). Väitöstutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa laajempaa hanketta, joka tutkii keski-iän terveysriskien vaikutuksia vanhuuden terveyteen.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että alhaisempi koulutustaso liittyy nopeampaan fyysisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Tämä ero johtui osittain fyysisestä työkuormituksesta ja korkeammasta painoindeksistä, jotka olivat yleisempiä vähemmän koulutetuilla. Lisäksi Kyrönlahti havaitsi, että suurimmalla osalla tutkituista fyysinen työkuormitus pysyi samalla tasolla keski-iästä eläkeikään. Henkilöt, jotka kokivat työn fyysisesti kuormittavaksi, kärsivät muita useammin liikkumisvaikeuksista parikymmentä vuotta myöhemmin.
– Työperäisen fyysisen kuormituksen turvallisten ja terveyttä edistävien tasojen määrittäminen sekä lihavuuden ehkäisy työuran loppupuolella voivat parantaa toimintakykyä pitkällä aikavälillä ja vähentää koulutusryhmien välisiä eroja toimintakyvyn heikkenemisessä, Kyrönlahti sanoo.
Keski-iässä koetut alaselkäkivut ennustavat vanhuuden liikkumis- ja toimintakykyä
Väitöskirjan kolmannessa osatutkimuksessa Kyrönlahti tarkasteli alaselkäkivun kehittymistä keski-iästä eläkeikään suomalaisilla kuntatyöntekijöillä, sekä sen yhteyttä myöhempään fyysiseen toimintakykyyn. Tulokset osoittivat, että selkäkipujen esiintyminen seurannan alussa ennusti niiden jatkuvuutta. Seurannan alussa useasti selkäkivuista kärsineet hyvin todennäköisesti raportoivat selkäkipuja myös seurannan edetessä. Ne henkilöt, jotka olivat alussa kivuttomia, olivat todennäköisimmin kivuttomia myös seurannan lopussa.
Usein selkäkipuja kokeneilla oli enemmän liikkumisvaikeuksia ja ongelmia itsenäisessä selviytymisessä vanhuudessa verrattuna harvoin selkäkipuja kokeneisiin. Fyysisesti vaativissa ammateissa työskentelevät kuuluivat useammin ryhmään, jossa selkäkivut pysyivät korkealla tasolla, mikä viittaa siihen, että alaselkäkipu voi olla merkittävä tekijä fyysisen työkuormituksen ja vanhuuden toimintakyvyn heikkenemisen välillä.
– Tutkimukseni osoittaa, että työuran loppupuolisko on ratkaiseva ajanjakso, jolloin voidaan vaikuttaa vanhuuden toimintakykyyn, Kyrönlahti korostaa.
– Ikääntyvien työntekijöiden fyysisen työkuormituksen keventäminen voisi auttaa vähentämään koulutusryhmien välisiä terveyseroja ja edistämään toimintakykyistä vanhuutta. Lisäksi tulokset korostavat alaselkäkipujen hallinnan ja ehkäisyn merkitystä toimintakyvyn säilyttämiseksi.
Saila Kyrönlahti työskentelee erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa muistitutkimusten parissa.
Väitöstilaisuus perjantaina 27. syyskuuta
Terveystieteiden maisteri Saila Kyrönlahden työterveyden alaan kuuluva väitöskirja Midlife Predictors of Old Age Functioning: Insights from Longitudinal Cohort Studies tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 27.9.2024 kello 13 alkaen (Jarmo Visakorpi Sali, Arvo Ylpön katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Hugo Westerlund, Tukholman yliopisto. Kustoksena toimii dosentti Subas Neupane Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.