Kasvatustieteen maisteri Tuomas Tervasmäen väitöskirjatutkimus havainnollistaa kasvatuksen ja koulutuksen sosiaalisesti rakentunutta ja arvoperustaista luonnetta. Yksi tutkimuksen keskeisimmistä tarkastelukulmista on, miten jako poliittisesti merkittävien ja ei-merkittävien asioiden välillä muodostetaan ja kuinka tätä jaottelua oikeutetaan. Samoin Tervasmäen tutkimuksen kiinnostuksen kohteena on se, miten poliittisesti merkittäviksi ja ei-merkittäviksi nähdyt arvojen ja asenteiden väliset suhteet muuttuvat ajassa. Tällaista tutkimuksen tapaa kuvataan ideologiakritiikiksi.
– Kun puhumme kasvatuksesta ja koulutuksesta, kouluista ja oppilaista, otamme väistämättä kantaa siihen, mikä on kasvatuksellisesti arvokasta, hyvää kasvatusta ja mikä puolestaan vähemmän arvokasta tai ei-toivottavaa. Nämä määrittelyt sulkevat ulkopuolelleen vaihtoehtoisia kasvatuspäämääriä ja koulutuksen toteuttamisen tapoja, Tervasmäki summaa.
Kasvatuksessa ja koulutusta ohjaavassa koulutuspolitiikassa on siis aina läsnä kysymys arvoista, jotka ohjaavat tehtyjä valintoja.
Koulutuksen kapeat hyötynäkökulmat uhkaavat tiedeperustaista päätöksentekoa
Tervasmäen väitöskirjan osatutkimukset käsittelevät Juha Sipilän hallituksen (2015–2019) koulutuspolitiikkaa, perusopetuksen opetussuunnitelmien inkluusioideologiaa ja korkeakoulu- ja tiedepolitiikan uudistuksia, kuten korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2030 tulevaisuuslinjauksia. Osatutkimukset tuovat esiin koulutuspolitiikan eri sektoreilla tehtyjä arvovalintoja ja myös haastavat vallitsevia kasvatusnäkemyksiä.
Tervasmäki haluaa tutkimuksissaan avata näkymiä toisenlaisille vaihtoehdoille puntaroimalla nykyisten käytäntöjen perusteita.
– Kriittinen tutkimus tukee reflektiivistä yhteiskunnallista keskustelua suomalaisen koulutuspolitiikan nykyisistä arvoista ja päämääristä, Tervasmäki toteaa.
Väitöskirjassaan Tervasmäki osoittaa, että suomalaisessa koulutuspolitiikassa hyötynäkökulma ja alisteisuus taloudesta ja elinkeinoelämästä tuleville päämäärille otetaan pitkälti annettuna. Muun muassa poliittiset puolueet ja opetus- ja kulttuuriministeriö korostavat näkökulmaa.
Tervasmäen mukaan talouden hyötynäkökulma alistaa myös ekologisesti kestävän tulevaisuuden ja ekologisen sivistyksen teemat sen alle.
– Erityisesti korkeakoulu- ja tiedepolitiikan tulevaisuus nähdään tehostamisen, kilpailukyvykkyyden, teknologiauskon ja teknologisen tietotaidon yksipuoleisesti värittämänä. Samalla esimerkiksi yhteiskuntien ekologiset reunaehdot, tieteen itseisarvo ja yhteiskunnallisen polarisaation ulottuvuudet jäävät tunnistamatta. Näin ajattelun kapeutuminen uhkaa pahimmillaan vääristää tiedeperustaista päätöksentekoa, Tervasmäki huomauttaa.
”Ideologioihin kohdistuva kriittinen tutkimus on äärimmäisen tärkeää”
Väitöstutkimuksessaan Tervasmäki on kehittänyt jälkistrukturalistista Essexin koulukunnan diskurssiteoriaa soveltamalla sitä kasvatustieteelliseen tutkimukseen. Diskurssiteorian ideologiakriittisen viitekehyksen avulla voidaan tutkia koulutuspolitiikassa ja koulutuksen käytännöissä ilmeneviä arvoja, normeja sekä affektiivista, eli tunteisiin vetoavaa retoriikkaa.
Kasvatustieteellisessä tutkimuksessa ideologioita kriittisesti tarkastelevaa tutkimusta tehdään harvoin. Sama ilmiö toistuu koulutuspoliittisen tutkimuksen saralla.
– Vaikka koulutuspolitiikan ideologioihin kohdistuvaa tutkimusta ei tehtäisi, itse ideologiat eivät katoa. Ideologioihin kohdistuva kriittinen tutkimus on äärimmäisen tärkeää, koska ideologiat vaikuttavat valintojemme taustalla, vaikka tiedostaisimmekin ne heikosti, Tervasmäki kiteyttää.
Tutkimus ottaa osaa ajankohtaisiin teemoihin
Päättäjät laativat parhaillaan koulutusjärjestelmän uudistuslinjauksia: peruskoulun tulevaisuustyössä 2024–2025 määritellään peruskoulutuksen ja opetussuunnitelmatyön pitkän linjan kehittämiskohteita. Marraskuussa 2024 opetus- ja kulttuuriministeriö aloittaa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision päivittämisen 2030-luvulta seuraavalle vuosikymmenelle.
– Myös meneillään olevan tulevaisuustyön taustalla vaikuttavat arvot ja ideologiat. Tulevaisuuden peruskoulun ja korkeakoulutuksen ennakoiva jäsentäminen ja rajaaminen ovat merkittäviä koulutuspoliittisia toimia, joilla määritellään, millaisten ihanteiden, arvostusten ja painotusten varassa uudet sukupolvet tulevat koulua käymään, Tervasmäki tiivistää.
Tuomas Tervasmäki on kotoisin Mikkelistä, nykyään hän asuu Pirkanmaalla. Tervasmäki kuuluu Political Philosophies and Sociologies of Education (POISED) -tutkimusryhmään ja työskentelee parhaillaan Koneen säätiön rahoittamassa Demokratia yliopistoissa: edustuksellisen demokratian kriisi ja yliopistojen itsehallinto (UNIDEMO) -tutkimushankkeessa.
Väitöstilaisuus perjantaina 8. marraskuuta 2024
Kasvatustieteen maisteri Tuomas Tervasmäen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Tracing Ideology in Education – Investigations in Discourse Theory tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa 8.11.2024 kello 12.00 Pinni A -rakennuksen Paavo Koli -salissa (Kanslerinrinne 1, 33100 Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Matthew Clarke Aberdeenin yliopistosta. Kustoksena toimii apulaisprofessori Antti Saari kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta Tampereen yliopistolta.
Tutustu väitöskirjaan.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.