Tutkimusryhmä toi nuorten äänen valotaidetapahtumaan
– Tavoitteena on tehdä näkyväksi nuoria tässä ajassa puhuttavia kysymyksiä, unelmia, huolenaiheita ja tulevaisuuden odotuksia, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Miia Lähde ALL-YOUTH-tutkimushankkeesta, joka tutkii 16–25-vuotiaiden nuorten osallisuuteen ja luottamukseen vaikuttavia tekijöitä.
Finlaysonin Vooninkisaliin pystytetty Tulevaisuus nyt? -teos koostuu kolmesta näyttöruudusta, joissa pyörii nonstoppina nuorten kommentteja maailman menosta. Kommentit on koottu tutkimushankkeen vuosina 2018–2019 teettämistä kyselyistä, johon vastasi 600 nuorta eri puolilta Suomea.
Aineiston tuottamiseen on osallistunut peruskoululaisia, lukiolaisia, ammattikoululaisia, maahanmuuttajataustaisia nuoria, työpajoissa opiskelevia nuoria, yliopisto-opiskelijoita sekä Demi-lehden lukijoita.
Ilmasto, ympäristö ja työelämä huolettavat
Tulevaisuus nyt? -teoksen ajatuksena on visualisoida ALL-YOUTH-tutkimushankkeen teemoja ja osatutkimusten keskeisiä havaintoja.
– Tämä ei esitä valmiita tutkimustuloksia, mutta tämä heijastelee tutkimuksessa esiin nousseita aiheita ennen kaikkea siitä, millaiset asiat nuoria huolestuttavat, Miia Lähde sanoo.
Teos esittelee nuorten kommentteja, joihin sisältyvä voimakas yhteiskunnallinen viesti on puhutellut tutkijoita.
Täysin yllättävinä Lähde ei nuorten kommentteja pidä. Nuorisotutkijoille ennestään tuttua on se, että nuoria huolestuttavat erityisen paljon ilmastonmuutokseen ja ympäristön tilaan liittyvät muutokset, työelämän muutos ja oman paikan löytämiseen liittyvät murheet.
Nuorten verkkokyselyissä ja mobiililaitteilla antamat vastaukset ovat usein suorasukaisia eikä niitä ole teosta varten siloiteltu.
– Se näkyy noissa sitaateissakin, että kännykällä annetut vastaukset eivät aina ole kovin pitkäjänteisiä. Olemme halunneet tuoda esiin aineiston moninaisuutta, joka kertoo myös nuorten erilaisista osallisuuden kokemuksista ja yhteiskuntaan kuulumisen esteistä.
Tutkimus ei aina tavoita nuorten maailmaa
Nuorten kiinnostus on kasvanut politiikkaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan. ALL-YOUTH-hankkeessa mukana olevan politiikan tutkija Tiina Rättilä sanoo kuitenkin, että tutkimus ei aina saa kiinni nuorten maailmasta.
– Me tutkijat emme aina osaa kysyä asioita, jotka ovat nuorille merkityksellisiä heidän omassa elämässään. Tutkimus on todellisuutta jäljessä. Me yritämme saada kiinni siitä, missä nyt tällä hetkellä mennään.
Tutkijat tietävät hyvin sen, että nuoret ovat kiinnostuneita ympäristöasioista, ihmisoikeuksista, ilmastosta sekä maapallon ja työn tulevaisuudesta. Tutkijat eivät aina silti tiedä, millä areenoilla nuoret toimivat, keskustelevat ja ilmaisevat mielipiteensä.
– Nykyisin alustana toimivat sosiaalisen median nopeastikin esiin nousevat kanavat, joista meillä vanhemmilla ihmisillä ja tutkijoilla ei ole oikein mitään otetta ja tuntumaa. Me emme oikein tiedä, mitä niissä tapahtuu. Mutta kun me saamme niistä välillä välähdyksenomaisesti kiinni ja pääsemme katselemaan sellaisille areenoille kuin vaikkapa tanssivideoista tunnettu TikTok, niin siellähän käydään aivan valtavan kiinnostavaa, kantaaottavaa ja aktiivista keskustelua, Rättilä kertoo.
Kysymykset siitä, osallistuvatko nuoret vai eivätkö osallistu, ovatko he politiikassa ja miksi eivät ole puolueissa, ovat Rättilän mukaan jo niin vanhoja kysymyksiä, että ne eivät enää toimi tässä päivässä.
– Kiinnostusta ja toimintaa on, mutta usein se on sen laatuista, että aikuisasiantuntijat eivät oikein aina tiedä, mikä nuorelle merkitsee osallistumista ja vaikuttamista.
Nuorten rankkoja viestejä ei haluttu vaimentaa
Tulevaisuus nyt? -taideteoksen kokosivat taiteilijat Miikka Rekola ja Marko Vierimaa, jotka edustavat internet-sukupolvea mutta ovat ohittaneet ALL-YOUTH-tutkimushankkeen kohdejoukokseen määrittelemän 16–25-vuotiaiden ikäpolven.
Korona-pandemia muutti moneen kertaan suunnitelmia, ja lopulta teos päätettiin toteuttaa Finlaysonin Projio-valofestivaalilla. Syntyi kolmen tv-ruudun kokonaisuus, jonka muotokieli mukailee nuorison tuntemaa internet-estetiikkaa.
Miikka Rekola kertoo, että tutkimushankkeen kyselyaineistosta nousi aika masentava viesti, jossa on mukana rankkoja ja ikäviä vastauksia.
– Esiin nousi pelkoa omasta hyvinvoinnista tulevaisuudessa ja siitä, miten tällä hetkellä vallassa olevat sukupolvet voivat tuhota heidän tulevaisuutensa mahdollisuudet, tavallaan ne asiat, joista me olemme saaneet nauttia kuten puhdas vesi, vapaa koulutus ja vapaa yhteiskunta. Ne kaikki ovat nyt joutuneet haastetuiksi.
Masentava viesti ohjasi teoksen visuaalista estetiikkaa Rekolan mukaan jopa negatiiviseen suuntaan.
– Tarkoitus oli saada nuorten viesti läpi mahdollisimman tehokkaasti. Meidän täytyi olla rehellisiä nuorison viestiä kohtaan, ei lähteä vaikuttamaan siihen eikä tulkitsemaan sitä. Sen myötä tähän syntyi jollain tavalla pikaviestintää kommentoiva visuaalinen estetiikka, jossa keskeistä on tietynlaiset fonttivalinnat ja tietynlainen värivalinta.
Pelot kiteytyivät Trumpin hahmoon
Nuorten kommenteista Miikka Rekolan mieleen jäi se, että niissä toistui usein Donald Trumpin ”sekoilu”. Se kuvastaa Rekolan mukaan sitä, että tähän hahmoon kiteytyy paljon nuorison autenttisia pelkoja kuten tasa-arvoon, ympäristöön ja talouteen liittyviä asioita.
Mieleen jäi myös lyhyitä parin sanan vastauksia kuten ”Oma hyvinvointi” tai ”Nuorison sekoilu” tai ”Aikaisemman sukupolven sekoilu”.
– Tuntuu että nuorisolla on uskomattoman hieno kyky olla tosi paljon ikäänsä vanhempia, koska internet on tuonut viestinnän lähelle heidän arkeaan. En olisi ikinä 15-vuotiaana vastannut, että minua pelottaa se, onko mulla tulevaisuudessa puhdasta vettä, Rekola hämmästelee nyt 34-vuotiaana.
Muutoksen nopeudesta kertoo se, että Rekolan aivan äsken ohi vilahtaneessa nuoruudessa kulttuuri oli vielä sidoksissa maantieteellisiin rajoihin mutta nykyisin hän haluaa kyseenalaistaa koko ”maantieteellisen konseptin”. Hän pohtii, joudutaanko jo muuttamaan määritelmää kulttuurin merkityksestä, koska ihminen voi nykyisin jo nuorena valita jonkun toisen maan olla ja elää tai yhdistellä erilaisia elinpiirejä.
– Minua eivät enää rajoita fyysiset rajat, koska minulla on kännykässäni koko maailman kaikki ihmiset ja voin soittaa jenkkeihin ystävilleni. Se on sellainen vapaus, johon nuoret nyt kasvavat, Rekola sanoo.
ALL-YOUTH-kyselyt on tehty suomalaisnuorille, mutta Rekolan mielestä vastaukset olisivat aivan samoja, vaikka kysely tehtäisiin missä päin maailmaa tahansa.
– Nykyajan nuori ei ole suomalainen vaan globaalin maailman kasvatti, Rekola väittää.
Nuoret oli tarkoitus osallistaa tekemiseen
Miikka Rekola on havainnut ironiaa siinä, että taideteoksen tekijöistä toinen on nelikymppinen ja Rekola itse 34-vuotias, mutta kohdejoukkona ovat 16–25-vuotiaat.
Alkuperäisenä suunnitelmana oli osallistaa nuoret tekoprosessiin. Suunnitelma oli jo niin pitkällä, että nuoret valo- ja äänisuunnittelijat oli buukattu mukaan. Rekola olisi toiminut yhtenä kuraattoreista, jotka olisivat tarjonneet työkalut ja tukensa tekoprosessiin. Pandemia ja resurssirajoitukset laittoivat kuitenkin suunnitelmat uusiksi, mutta idea osallistavasta taidetyöpajasta jäi elämään ja käytettäväksi ehkä myöhemmin.
Nyt syntynyt taideteos on hieman erilainen kuin alun perin suunniteltiin. Rekolan mukaan lopputulos on kuitenkin avoin siten, että sitä pystyy jatkamaan ja aineistoa lisäämään myöhemminkin. Teos voidaan valotapahtuman jälkeen sijoittaa muuallekin julkiseen tilaan.
ALL-YOUTH on Tampereen, Helsingin ja Itä-Suomen ylipistojen yhteishanke, jota rahoittaa strategisen tutkimuksen neuvosto ja jota johtaa Tampereen yliopiston nuorisotutkimuksen professori Päivi Honkatukia.
Teksti ja kuvat: Heikki Laurinolli
Media- ja valotaidetapahtuma Projio kestää Tampereen Finlaysonin alueella 20. lokakuuta saakka.
