Tampereen yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassa FM Anna-Leena Vuorinen tutkii etämittausinterventioiden vaikuttavuutta pitkäaikaissairaiden hoidon ja hoitotulosten parantamiseksi. Tulokset viittaavat siihen, että etämittaamisella voidaan saavuttaa terveyshyötyjä, mutta kohderyhmä ja etämittausten tuki tulee suunnitella tarkasti.
Pitkäaikaissairauden hoidossa etämittaaminen tarkoittaa potilaan itsensä tekemiä säännöllisiä mittauksia omasta terveydentilastaan ja sairauden kannalta olennaisista muuttujista. Teknologiaa hyödyntäen mittaustulokset voidaan välittää terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön niin, että potilaan itsensä ei tarvitse käydä vastaanotolla tai laboratoriokokeessa.
Potilaan tekemien mittausten avulla terveydenhuollon ammattilaiset saavat tarkempaa tietoa potilaistaan ja voivat tarvittaessa tehostaa hoitoa esimerkiksi muuttamalla lääkitystä. Toisaalta taas säännöllinen mittaaminen lisää potilaan tietoisuutta omasta terveydestään, minkä toivotaan lisäävän potilaan osallistumista sairautensa omahoitoon.
Vuorisen väitöstyössä on toteutettu kolme satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta Sipoon ja Lappeenrannan terveyskeskuksissa sekä sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikalla Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Yhteensä potilaita oli mukana lähes 700.
Tutkimuksissa arvioitiin etämittausinterventioiden vaikuttavuutta tyypin 2 diabeetikoilla, sydämen vajaatoimintapotilailla sekä sepelvaltimotautipotilailla. Kaikissa tutkimuksissa etämittausinterventio käsitti pitkäaikaissairauteen liittyvien terveysparametrien viikoittaista seurantaa ja mittausarvojen lähettämisen terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön matkapuhelimen avulla. Etämittausta tuettiin erilaisilla potilaan päätöksentukikomponenteilla, joiden tarkoituksena oli motivoida potilasta ja avustaa sairauden omahoidossa. Päätöksentukikomponentit käsittivät automaattisia palauteviestejä erilaisin sisällöin. Yhdessä tutkimuksessa potilaat saivat henkilökohtaista terveysvalmennusta.
Potilaat sitoutuivat viikoittaisten etämittausten tekemiseen melko hyvin. Kahdessa tutkimuksista potilaat tekivät mittauksia lähes jokaisena viikkona koko tutkimuksen ajan. Aktiivinen mittaaminen ei kuitenkaan johtanut merkittäviin positiivisiin terveysvaikutuksiin. Myöskään sydämen vajaatoimintapotilaiden sairaalajaksot eivät vähentyneet vaan itse asiassa terveydenhuollon resurssien käyttö lisääntyi. Toisaalta yhdessä tutkimuksessa, jossa potilaat saivat etämittaustensa pohjalta käyttäytymisteoriaan perustuvia palauteviestejä, jotka motivoivat muutokseen ja tarjosivat keinoja muutoksen saavuttamiseksi, tyypin 2 diabeetikoiden glykohemoglobiini aleni. Lisäksi nämä potilaat onnistuivat pudottamaan painoaan ja heidän vyötärönympäryksensä pieneni.
Vuorinen uskoo, että etämittaamisella on tulevaisuudessa paikkansa pitkäaikaissairauksien hoidossa, mutta jatkossakin hoito on räätälöitävä kunkin potilaan tarpeiden ja valmiuksien mukaan.
- Tärkeää on, että etämittaamista tuetaan ja potilaat saavat välitöntä palautetta tekemistään mittauksista ja ohjeita, miten toimia mittausarvojen pohjalta. Lisäksi tällaiset interventiot tulee kohdistaa potilaille, jotka niistä eniten hyötyvät ja sitoutuvat mittausten tekemiseen. Mikäli hoito on jo hyvässä tasapainossa, ei etämittaamisella saada parannusta aikaan, Vuorinen muistuttaa.
Vuorisen väitöstyön tulokset viittaavat siihen, että joissakin tilanteissa etämittaaminen saattaa lisätä terveydenhuollon resurssien käyttöä, erityisesti sairaanhoitajien työkuormaa.
- Tarvittavat resurssit tulee varmistaa mikäli etämittaamista suunnitellaan osaksi potilaan hoitoa. Ilman riittävää tukea on vaarana, että potilas hämmentyy eikä tiedä miten toimia mittaustensa pohjalta. Lisääntynyt terveydenhuollon resurssien käyttö ei välttämättä ole negatiivinen asia, sillä pitkäaikaissairauksien hoidossahan tavoitellaan aktiivista yhteistyötä terveydenhuollon henkilöstön kanssa. Tämä saattaa parantaa potilaiden elämänlaatua ja ehkäistä komplikaatioita pitkällä aikavälillä, Vuorinen pohtii.
Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0997-8
Vuorinen asuu Tampereella ja työskentelee tutkijana Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:ssa.
Filosofian maisteri Anna-Leena Vuorisen epidemiologian alaan kuuluva väitöskirja Etämittausinterventioiden vaikuttavuus terveyteen liittyviin muuttujiin tyypin 2 diabeetikoilla, sydämen vajaatoimintapotilailla ja sepelvaltimotautipotilailla: tuloksia kolmesta satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta tarkastetaan Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa Arvo-rakennuksen auditoriossa F115 8.2.2019 klo 13. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Kristian Kidholm, Centre for Innovative Medical Technology, Tanska. Kustoksena toimii dosentti Susanna Lehtinen-Jacks.
Väittelijän yhteystiedot:
Anna-Leena Vuorinen, 040 848 5966, anna-leena.vuorinen [at] vtt.fi
TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 31.1.2019