Historian tohtoriohjelma, 240 op

Tutkintoasetuksen (Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004) annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 1039/2013, 21 §) mukaan tieteellisen jatkokoulutuksen yleisenä tavoitteena on, että jatkokoulutuksen suorittanut on

1. perehtynyt syvällisesti omaan tutkimusalaansa ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen;
2. hankkinut valmiudet soveltaa itsenäisesti ja kriittisesti tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda uutta tieteellistä tietoa;
3. perehtynyt hyvin oman tutkimusalansa kehitykseen, perusongelmiin ja tutkimusmenetelmiin;
4. saavuttanut sellaisen yleisen tieteenteorian ja tutkimusalaansa liittyvien muiden tieteenalojen tuntemuksen, joka mahdollistaa niiden kehityksen seuraamisen;
5. saavuttanut riittävän viestintä- ja kielitaidon ja muut valmiudet toimia työelämässä laajoissa ja vaativissa asiantuntija- ja kehitystehtävissä kansallisesti ja kansainvälisesti.

Historian tohtoriohjelmassa koulutetaan tutkijoita ja asiantuntijoita, joilla on hyvät valmiudet analysoida yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ilmiöitä historiallisessa kontekstissa. Tämä tarkoittaa erityisesti muutoksen ymmärtämistä eli ilmiöiden ajallista, paikallista ja käsitteellistä vertailua. Tohtoriohjelman tavoitteena on vahvistaa väitöskirjatutkijan teoreettisia ja metodologisia taitoja, perehdyttää hänet oman alansa tutkimustraditioihin mutta myös antaa hänelle valmiuksia alan käytäntöjen uudistamiseen ja monitieteisessä tutkimusyhteisössä toimimiseen.

Tohtorin tutkinto historiassa antaa hyvät valmiudet tutkijan tehtävään ja lukuisiin hallinnon, koulutuksen ja kansalaisyhteiskunnan vaativiin asiantuntijatehtäviin, joihin enemmistö tohtoreista sijoittuu. Tohtorin tutkinto antaa myös valmiuksia opiskelijoiden ohjaamiseen ja tutkimusryhmien johtamiseen.

Väitöskirjatutkijoiden tutkimusaiheet ovat hyvin monipuolisia, mutta valtaosa väitöskirjoista keskittyy oppiaineen vahvoille alueille. Näitä ovat modernisaation, kaupungistumisen ja kansalaisyhteiskunnan historia, kansainvälinen vuorovaikutus ja arjen historia Suomessa ja Euroopassa. Väitöskirjatutkija perehtyy syvällisesti omaan erityisalaansa, mutta hankkii myös laajan näkemyksen omasta oppialastaan yleisemmin.