Digitaidot eivät pelasta, jos algoritmiset järjestelmät lisäävät eriarvoisuutta
Tuore asiantuntijahaastatteluihin perustuva tutkimus tarkastelee digitaalisen hyvinvointivaltion taustalla vaikuttavia motiiveja ja strategioita. Tutkimuksessa selvitettiin verkkopohjaisten julkisten työvoimapalvelujen suunnittelua sekä sitä, millaista rakenteellista eriarvoisuutta palvelut voivat aiheuttaa.
– Halusimme ymmärtää, miten julkisten palvelujen valmistautuminen tekoälyn käyttöön muokkaa hallintoa ja verkkopalveluja. Aiemman tutkimuksen perusteella tekoälyä käytetään julkisissa palveluissa Suomessa ja kansainvälisesti vielä melko vähän, kertoo hankkeen johtaja, yliopistotutkija Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta.
Julkisia palveluja kehitetään data edellä
Tutkimuksessa haastateltiin palvelusuunnittelijoita, IT-yritysten projektipäälliköitä, virkamiehiä, ohjelmistokehittäjiä, data-analytiikan asiantuntijoita sekä digitaalisen kehityksen päätöksentekijöitä.
Haastattelujen perusteella digitaalisia alustoja pidetään ennen kaikkea hallinnollisina työkaluina. Niiden avulla pyritään vähentämään kasvokkaisen palvelun tarvetta, keräämään käyttäjädataa lisäämään julkishallinnon tehokkuutta ja lisätä julkishallinnon kykyä seuloa dataa tiedonhallinnassaan.
– Haastatteluissa korostui tiedolla johtamisen tarve ja käyttäjädatan kerääminen alustojen avulla. Pyrkimyksenä näyttää olevan rakentaa ’datainfrastruktuureja’ tai -altaita, joiden avulla valtio voi kehittää algoritmista hallintoa ja dataan perustuvaa päätöksentekoa, Parviainen sanoo.
Tutkimuksen mukaan digitaaliset itsepalvelut eivät ole syntyneet pelkästään teknologisen läpimurron tuloksesta tai käyttäjien tarpeista. Ne ovat kompromissi, joka syntyy suunnitteluprosessin taustalla vaikuttavista poliittisista, hallinnollisista, taloudellisista, lainsäädännöllisistä ja teknisistä tekijöistä.
Digitalisaatio voi lisätä rakenteellista eriarvoisuutta
Tutkijat olivat kiinnostuneita siitä, millaisia tiedollisia hyötyjä ja haittoja datakeskeisillä verkkopalveluilla voi olla kansalaisten näkökulmasta.
– Työnhakijan on käytännössä pakko käyttää digitaalisia itsepalveluja. Asiantuntijat kuitenkin tunnistavat, että esimerkiksi osalle maahanmuuttajista niiden käyttö ilman apua on lähes mahdotonta. Myös verkkopankkitunnusten puuttuminen voi estää palvelujen käytön eikä niiden tietoturvariskejä tunnisteta, toteaa tutkijatohtori Sini Teräsahde.
Työllisyyspalveluissa työnhakijoille suositellaan työpaikkoja heidän taitoprofiiliensa perusteella. Osaamista kuvataan kuitenkin usein valmiiden luokitusten avulla, jotka eivät välttämättä vastaa todellisia taitoja.
– Työpaikkoja suositellaan henkilölle hänen taitoprofiilinsa perusteella, mutta rastitettavat ruudut eivät välttämättä mahdollista todellisen osaamisen kuvailua. Algoritminen suosittelujärjestelmä on käyttäjille eräänlainen ’musta laatikko’, Teräsahde toteaa.
Musta laatikko piilottaa ohjauksen
Musta laatikko tarkoittaa, että digitaalisten työllisyyspalveluiden käyttäjät eivät voi tietää, miten algoritminen suosittelujärjestelmä toimii. Asiantuntijat tai käyttäjät eivät tiedä, millaista dataa käytetään kouluttamaan järjestelmän algoritmin toimintaa. Tästä seuraa, että työnhakijan on vaikea hahmottaa, millä periaatteella hänelle tarjotaan tiettyjä työpaikkoja.
Asiantuntijahaastattelujen perusteella jopa osa järjestelmien kehittäjistä koki vaikeaksi selittää suosittelualgoritmien toimintaa.
– Päättelimme, että käyttäjien tulkintaresurssien puute järjestelmän toiminnasta voi vahvistaa eriarvoisuutta työnhakijoiden välillä. Digitaaliset alustojen suunnittelun lähtökohta näyttää olevan sellaiset digitaitoiset kansalaiset, jotka voivat käyttää palveluita missä ja milloin tahansa mobiililaitteidensa kautta, Teräsahde kiteyttää.
– Heillä on myös kykyä oppia tulkitsemaan järjestelmien toimintaa ja pelaamaan niiden kanssa suotuisilla tavoilla.
Algoritmisten järjestelmien vaikutuksia tiedolliseen oikeudenmukaisuuteen on tutkittu kansainvälisestikin vähän.
– Valitettavasti tutkimuksemme pohjalta näyttää siltä, että kansalaisten digitaitojen lisääminen ei ole ratkaisu digitalisaatiosta johtuviin ongelmiin. On pureuduttava digitalisaation tuottamiin rakenteellisiin kysymyksiin yhteiskunnassa, jos halutaan ratkaista epätasa-arvoon liittyviä kysymyksiä, Parviainen muistuttaa.
Demokratian digitaaliset piilo-ompeleet -tutkimushanke
DIGITO-projektin omat verkkosivut
Alkuperäinen vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli:
Parviainen, J., Teräsahde, S., Alanen, P. Koski A. & Rantala, J. (2026) ‘This is a matter of life and death for efficiency’: the implications of datafication within public services for epistemic (in)justice. AI&Society.
Lisätietoja:
Yliopistotutkija Jaana Parviainen
jaana.parviainen [at] tuni.fi (jaana[dot]parviainen[at]tuni[dot]fi)
puh. 050 410 6764
Tutkijatohtori Sini Teräsahde
sini.terasahde [at] tuni.fi (sini[dot]terasahde[at]tuni[dot]fi)
