Tutkijat tunnistivat sydänsairauden ensimerkit sydämen rytmistä ennen perinteisiä mittareita

Sydämen toimintaa arvioidaan yleisesti mittaamalla sykettä ja sykevälivaihtelua (HRV). Sykevälivaihtelu kuvaa sitä, kuinka paljon peräkkäisten sydämenlyöntien väliset ajat vaihtelevat. Tavanomaiset mittarit, kuten EKG, eivät kuitenkaan kerro kattavasti, miten tämä vaihtelu jäsentyy ajan kuluessa.
Äskettäin julkaistussa tutkimuksessaan Tampereen ja Stanfordin yliopistojen tutkijat analysoivat näitä vaihteluita erittäin yksityiskohtaisesti eri aikaskaaloilla. He yhdistivät kokeellisen sydämen sähköisen toiminnan tutkimuksen, joka tehtiin LMNA-hiirimallilla, ja fysiikassa kehitetyt edistyneet aikasarja-analyysimenetelmät. Näiden avulla tutkijat havaitsivat sydänsairauteen viittaavia muutoksia jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
LMNA on geeni, joka tuottaa solun tuman tukirankana toimivia proteiineja. Tämän geenin mutaatiot voivat aiheuttaa kardiomyopatiaa eli sydänlihassairautta, joka voi johtaa rytmihäiriöihin, sydämen vajaatoimintaan tai sydänperäiseen äkkikuolemaan. Tutkimuksessa hiirten LMNA-geeniin tehtiin mutaatio, joka jäljittelee kardiomyopatian vaikutuksia sydämessä.
Tutkijat analysoivat hiiriltä lyhyitä sydänsähkökäyrä- eli EKG-rekisteröintejä. Osalla hiiristä ei ollut LMNA-mutaatiota, osalla oli yksi mutatoitunut geenikopio ja osalla kaksi. Tavanomaiset sykevälivaihtelun mittarit eivät erottaneet ryhmiä toisistaan. Siksi tutkijat tarkastelivat sydämenlyöntien ajallisia kuvioita useilla eri aikaskaaloilla muutamasta peräkkäisestä lyönnistä pidempiin lyöntisarjoihin.
– Merkitystä on erityisesti sillä, miten sydämenlyöntien väliset muutokset järjestyvät ajallisesti. Sydän mukautuu jatkuvasti elimistön muuttuviin tarpeisiin, ja tämä sydämen mukautumiskyky voi kertoa sen tilasta, Tampereen yliopiston professori ja tutkimuksen vastuukirjoittaja Esa Räsänen kertoo.
Kiinnostavin tulos saatiin hiirillä, joilla oli yksi mutatoitunut geenikopio. Näille hiirille ei yleensä kehity selkeää sydämen toiminnan heikkenemistä, eivätkä ne kuole ennenaikaisesti. Silti niiden sydämenlyöntien dynamiikka poikkesi hiiristä, joilla mutaatiota ei ollut.
– Tulos viittaa siihen, että mutaatio voi vaikuttaa sydämen rytmin säätelyyn jo ennen kuin sydänsairauden tavanomaiset merkit tulevat näkyviin, sanoo tutkijatohtori Hiroyuki Inoue Stanfordin yliopistosta.
Tällainen sydämenlyöntien ajallisten kuvioiden analysointi voisi täydentää nykyisiä EKG-mittauksia. Tulevaisuudessa menetelmä voi auttaa havaitsemaan perinnöllisen sydänsairauden varhaisia muutoksia, seuraamaan sairauden etenemistä ja arvioimaan mahdollisia hoitoja.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä apulaisprofessori Ioannis Karakikesin, professori Mark Mercolan ja professori Joseph C. Wun tutkimusryhmien kanssa. Tutkimusartikkeli Multiscale RR Interval Dynamics Reveal Early Electrophysiological Dysfunction in LMNA Cardiomyopathy julkaistiin American Heart Associationin Circulation: Arrhythmia and Electrophysiology -tiedelehdessä 18.11.2026. Tutustu artikkeliin






