Yhteiskuntaluokka määrää kulttuurista makua – nyt algoritmit lisäävät mausteensa
Sosiologi Pierre Bourdieu osoitti 1960–70-luvuilla kulttuurin maun jakautuvan luokka-aseman mukaan. Bourdieun yläluokka ylisti samppanjaa, klassista musiikkia ja oopperaa. Keskiluokka yritti imitoida yläluokan makuja kuuntelemalla klassisen musiikin tunnetuimpia hittejä tai kannustamalla lapsiaan lukemaan. Työväenluokan ranskalaissosiologi katsoi sanoutuvan irti hienostuneesta makukamppailusta ja innostuvan esimerkiksi bingosta ja iskelmästä.
Tampereen yliopiston tutkija, sosiologi Riie Heikkilä muistuttaa, että vaikka Bourdieun teoriaa on kritisoitu paljon, sen paikkansapitävyys on osoitettu lukemattomissa tutkimuksissa.
– Esimerkiksi Suomessa korkea koulutus ennustaa tehokkaimmin klassisesta musiikista pitämistä tai runsasta lukemista. Korkeakulttuuriharrastus ja -osallistuminen periytyvät voimakkaasti, ja niin sanottu ’kulttuurinen pääoma’, yhteiskunnassa laajasti tunnustettu ja arvostettu kulttuurinen resurssi, kasautuu harvoille, Heikkilä kertoo.
Algoritmi ei perusta luokasta, mutta hallinta palauttaa vanhaan
Koulun ja julkisten kirjastojen kaltaiset instituutiot pyrkivät tasoittamaan kansalaisten erisuuruista kulttuurista pääomaa. Viime vuosina on kuitenkin havahduttu siihen, että koulujen, kirjastojen tai kulttuurijournalismin kaltaiset keskeiset kulttuurin portinvartijat ovat menettämässä asemaansa tekoälylle ja algoritmeille.
Uusimmassa teoreettisessa artikkelissaan Heikkilä tarkasteli sitä, miten erilaiset kulttuurin kulutuksen alueella toimivat algoritmit vaikuttavat ihmisten kulttuurin kulutukseen ja kulttuuripääomaan.
Heikkilän tutkimuksen mukaan algoritmit tunnistavat yksittäisten ihmisten kulttuurisia käytäntöjä täysin yhteiskunnallisen aseman ohi. Ne suosittelevat aggressiivisesti tai muokkaavat tarjolla olevia kulttuurintuotteita yksinomaan käyttäjiensä valintojen perusteella.
Tutkimus nostaa esiin kolme laajempaa yhteiskunnallista ryhmää, jotka käyttävät kulttuuria kuratoivia algoritmejä eri tavoin ja ennen kaikkea saavat niistä erilaisia hyötyjä.
Ylimmät yhteiskuntaluokat (varakkaimmat sekä korkeimmin koulutetut asiantuntijat) kontrolloivat algoritmien toimintaa joko niitä omistamalla tai niitä teknisesti hallinnoimalla. Keskiluokka puolestaan pyrkii käyttämään algoritmejä yhteiskunnallisesti arvostetuilla tai erottuvilla tavoilla ja itseään hyödyttäen, esimerkiksi rajaamalla digitaalisten laitteiden tai sovellusten käyttöä tai suosimalla analogisia kulttuurintuotteita kuten vinyylilevyjä ja fyysisiä kirjoja.
Alimmat yhteiskuntaluokat taas on suljettu kokonaan tai osittain digitaalisten keskustelujen ulkopuolelle: he ymmärtävät algoritmien toimintaa vähiten, ja algoritmiset järjestelmät vaikuttavat heihin negatiivisimmin.
– Vaikka algoritmit haastavat perinteisen ajatuksen kulttuuripääoman jakautumisesta, ne itse asiassa jatkavat ja vahvistavat vanhaa mallia: algoritmit uusintavat ja vahvistavat vallitsevaa kulttuurista eriarvoisuutta, Heikkilä toteaa.
Riie Heikkilän tutkimusartikkeli julkaistiin Consumption & Society -lehdessä. Artikkeli on vapaasti luettavissa verkossa.
Tutkimusartikkeli:
Heikkilä, R. (2026) Algorithmic curation and the persistence of cultural distinction, Consumption and Society, Early View.
Lisätietoja:
VTT, dosentti Riie Heikkilä
riie.heikkila [at] tuni.fi (riie[dot]heikkila[at]tuni[dot]fi)
puh. 050 437 7207
