Lapsista on kerätty dataa lapsuuden instituutioiden kuten neuvolan ja koulun syntyajoista saakka: lapsia on mitattu, punnittu ja heistä on tehty kuvailevia muistiinpanoja. Datan käyttö lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on kuitenkin lisääntynyt. Lasten aivotoiminnan mittaamista helpottavia älyvaatteita suunnitellaan käyttäväksi lapsen kehityksen seurantaan neuvoloissa. Tekoälystä kaavaillaan apua lasten päiväkotipaikkoja koskevaan päätöksentekoon. Nämä ovat esimerkkejä lapsuuden instituutioiden datafikaatiosta eli datan merkityksen lisääntymisestä lasten arkipäivään vaikuttavista asioista päätettäessä. Tässä hankkeessa tutkimme haasteita, joita dataan perustuva päätöksenteko asettaa lasten väliselle yhdenvertaisuudelle ja mahdollisuuksia yhdenvertaisuutta tukevien käytäntöjen rakentamisessa. Luomme uusia menetelmiä datan tuottamien eriarvioisuuksien ja yhdenvertaisuutta tukevien datakäytäntöjen tutkimiselle: Lähdemme liikkeelle digitaalisista ja manuaalisista jäljistä, joita yksittäisistä lapsista kertyy lapsen elämän kannalta keskeisiin instituutioihin. Tällaisia instituutioita ovat päiväkodit, neuvola tai vaikkapa lastensuojelu. Hankkeessa jäljitetään lapsista kertyvää dataa perheiden kanssa yhdessä tehtävien aineistopyyntöjen avulla. Aineistopyyntöjen avulla saatua dataa käytetään apuna, kun haastatellaan sekä perheitä että datan kanssa työskenteleviä viranhaltijoita datan käyttöön liittyvistä ohjeista, tulkinnasta ja päätöksenteosta. Erityinen huomiomme on dataan liittyvissä verkostoissa. Hankkeessa pyrimme ymmärtämään neuvotteluja, jossa datasta tehtävää tulkintaa tehdään uudelleen eri osapuolia kuullen. Näitä neuvotteluja kutsumme data-aktivismiksi. Tuotamme tietoa datan erilaisten käyttötapojen seurauksista lasten väliselle yhdenvertaisuudelle.
