Keskitiiviin kaupungin pientalomaiset asumaratkaisut (Asuma 2.0)

Keskitiiviin kaupungin pientalomaiset asumaratkaisut on tutkimus- ja kehityshanke, jossa tarkastellaan pientalomaisen asumisen mahdollisuuksia nykyisessä kaupunkisuunnittelussa. Aluetehokkuudessa pyritään tällöin välille 0,3 … 0,6. Keskitiivis kaavoitus on nykyisin jäänyt tiiviyttä ja kerrostaloja painottavan kaupunkirakentamisen jalkoihin. Hankkeessa tutkitaan erityisesti pientalomaisia asumaratkaisuja eli asuinalueita, jotka perustuvat 1–3-kerroksisiin talotyyppeihin ja asuntoratkaisuihin. 

Tavoitteena on vastata nouseviin kaupunkikehittämisen teemoihin, joita ovat ilmastonmuutos ja luontokato, vähähiilisyys, rakennusten elinkaarikestävyys ja asukkaiden eri elämänvaiheiden kannalta joustava asuminen. Keskitiiviille ratkaisuille ovat erityisen leimallisia monipuoliset variaatiomahdollisuudet. 

Hanke nojautuu aiemmin tehtyyn asuntoratkaisujen kehitystyöhön, josta voi mainita etenkin tiiviin ja matalan kaavoituksen sekä Tampereen yliopiston arkkitehtuurin yksikössä tehdyt tutkimushankkeet. Hankkeessa pyritään löytämään sellainen yhteys asuntotypologian ja asuinalueiden välille, että syntyy perusteltuja ratkaisuehdotuksia. Hankkeessa kiinnitetään huomiota myös toimijayhteistyöhön ja konkretiaan. Tulosten mahdollisia hyödyntäjiä ovat esimerkiksi asuntosuunnittelijat, rakennuttajat, aluerakentajat ja kaupunki-suunnittelijat mukaan lukien ARA-rakentajat.

Tutkimukseen osallistuvat Arkkitehtuurin yksiköstä professori Panu Lehtovuori, tutkijatohtori Jyrki Tarpio, yliopistotutkija Markku Norvasuo sekä tutkija Aleksandra Zarek

Nykyinen kaupunkikehittäminen nojaa vahvasti tiivistämisen ajatukseen. Toisinaan tavoitellaan kaupunkia, jonka aluetehokkuus yltää jopa arvoon e = 2. Tiiviyden perusteluksi esitetään muun muassa rakentamattoman maa-alan säästämistä ja ekologisuutta. Tämä on toisinaan mielekäs ajatusmalli, vaikka sen taustalta voi tunnistaa myös kaupunkien kasvuhakuisuuden. Tiivis ja keskitiivis kaavoitus eivät siis ole suoranaisesti toistensa vastakohtia, vaan kummallekin voidaan osoittaa paikkansa. Kaupunkisuunnittelussa olisi yhä enemmän otettava huomioon myös luontoarvojen säilyttäminen niin kutsutussa lieventämishierarkiassa. Lisäksi on varauduttava ilmastonmuutoksen tuomiin ääri-ilmiöihin. Juuri näihin päämääriin keskitiiviit ratkaisut soveltuvat.

Hankkeessa tarkastellaan keskitiiviin kaavoituksen pientalomaisia asumaratkaisuja eli asuinalueita, jotka perustuvat 1–3-kerroksisiin talotyyppeihin ja asuntoratkaisuihin. Samalla pohditaan, miten nämä ratkaisut voisivat monipuolistaa tuettua yleishyödyllistä rakentamista. Tavoitteena on selvittää konkreettisiin esimerkkeihin nojautuen, millaisia kokonaisuuksia tällaisista talotyypeistä voidaan muodostaa, millaisiin kaupunkirakentamisen tilanteisiin ne soveltuisivat ja miten niiden avulla voitaisiin vastata ilmastonmuutoksen, luontokadon ja kestävän rakentamisen haasteisiin. Tämä muodostaa hankkeen keskeisen tutkimuskysymyksen.

Hankkeen tulokset julkaistaan kuvitettuna raporttina, jossa kiinnitetään erityistä huomiota tulosten havainnollisuuteen ja käyttökelpoisuuteen kaupunkisuunnittelussa ja asuntosuunnittelussa. Koska tarkastelu läpäisee suunnittelun mittakaavan asunnosta asuinalueeseen, mahdollisia hyödyntäjiä on monia, esimerkiksi asuntosuunnittelijat, rakennuttajat, aluerakentajat ja kaupunkisuunnittelijat.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara.