Väitöskirjatutkimus
Kulttuurihyvinvointi kaventamassa hyvinvointi- ja terveyseroja hyvinvointialueiden, sivistyskuntien ja kulttuurikentän yhdyspinnoilla -väitöskirjatutkimus tarkastelee kulttuuri- ja taidetoiminnan sijoittumisesta hyvinvointialueiden, kuntien ja kulttuurikentän yhteisissä rakenteissa sekä niiden vaikutuksia ja merkityksiä väestön hyvinvointiin ja terveyteen. Tutkimus kartoittaa kulttuurille asetettuja tavoitteita ja niiden toimeenpanoa yhdyspinnoilla. Samalla se määrittelee kulttuurihyvinvoinnin käsitettä ja sen merkitystä kansanterveyden kontekstissa.
Tausta
Taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä koskeva keskustelu, tutkimus ja kehittäminen on vakiintunut Suomessa viime vuosina käytäväksi kulttuurihyvinvoinnin käsitteen alla. Kulttuurihyvinvoinnilla (arts, culture and health) viitataan yksilötasolla kulttuuri- ja taidetoimintaan osallistumisen myötä syntyviin terveyttä ja hyvinvointia edistäviin vaikutuksiin. Kulttuurihyvinvoinnin vahvistumisen perustana on elämän aikana rakentuvat kulttuurinen pääoma (cultural capital) sekä yksilöllinen kulttuurikompetenssi (cultural competence) eli kyky omaksua, käyttää ja muuttaa kulttuurista elinympäristöään. Kulttuurinen pääoma ja vahva kulttuurikompetenssi luovat pohjaa elää oman näköistä elämää ja tukevat yksilöitä tekemään hyvinvointinsa kannalta myönteisiä valintoja, kuulumaan itselleen tärkeisiin yhteisöihin sekä saavuttamaan tietyn aseman yhteiskunnassa.
Yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolla kulttuuri ja taide vahvistavat muun muassa dialogisuutta, kulttuurien välistä ymmärrystä ja empatiaa, kulttuuri-identiteettiä, turvallisuutta sekä vähentää yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.
Aiemman tutkimusnäytön mukaan kulttuurihyvinvointia edistämällä voidaan vastata väestön hyvinvointia uhkaaviin tekijöihin, jotka realisoituvat syrjäytymisenä, lisääntyvänä henkisenä pahoinvointina, poliittisena polarisoitumisena ja terveysongelmina.