Pätkätyön pitkä historia

Pätkätyön pitkä historia -hankkeen lähtökohtana on usein unohdettu fakta, että pitkät, koko aikuisiän kestävät työsuhteet yleistyivät ja muuttuivat normeiksi vasta teollistumisen yhteydessä. Hankkeessa tutkitaan pysyvän virkasuhteen tai maanomistuksen ulkopuolelta elantonsa hankkineiden, lyhytkestoisilla tai kausiluontoisilla töillä elättäneitä yksilöitä ja ammattiryhmiä esiteollisen ajan Suomessa suunnilleen 1450 ja 1860 välisenä aikana. Tutkimuksessa tarkastellaan pätkätyötä sekä yhteiskunnallisena ilmiönä että yksilötasolla. Pätkätyön pitkä historia -hankkeessa tarkastellaan lyhytkestoisia töitä osana esimodernin yhteiskuntaa rakenteellisena, laadullisena ja kvantitatiivisena sekä sosiaalisena kysymyksenä. Hanke kysyy, mitä pätkätyöt olivat ja miksi ja milloin lyhytkestoisia töitä tehtiin? Mikä oli pätkätöiden yhteiskunnallinen poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen merkitys ja laajuus sekä kaupungeissa että maaseudulla? Yksilötasolla tutkitaan, ketkä pätkätöitä tekivät sekä millainen oli pätkätyöläisten asema ja sosiaalinen liikkuvuus? Pätkätyötä ja sen tekijöitä tutkitaan pitkällä aikavälillä, mikä mahdollistaa ilmiössä tapahtuneiden muutosten tarkastelun. Samalla se mahdollistaa vertailun ja sekä luo keskusteluyhteyden nykytilanteen kanssa.

Hanke tutkii erittäin ajankohtaista ja yhteiskunnallisesti merkittävää ilmiötä, josta myös monella hankkeen tutkijalla on myös omakohtaista kokemusta. Hanke tuo merkittävää uutta tietoa yhteiskunta- ja työntekemisen historiasta, sillä moderniksi mielletty ilmiö onkin vuosisatoja vanhempi. Merkittävää on ilmiön ja käsitteiden uudelleen määrittely ja ajoittaminen myös kansainvälisesti. On myös rohkeaa lähestyä yhteiskuntahistoriaa ensi sijassa muutoksen ja vaihtuvuuden kautta.

Koneen Säätiö