Hyppää pääsisältöön

Alumnimme Elina Sipilä: Oppisisältöjen sisäistämisen lisäksi opittava kohtaamaan omat tarpeet ja rajat

Julkaistu 28.1.2020
,
päivitetty 18.11.2021
Tampereen yliopisto
Elina Sipilä
Organisaatiokonsultti Elina Sipilä seuraa työssään läheltä työn murrosta ja nykyaikaisen työnteon mukanaan tuomia vuorovaikutushaasteita. Sosiaalipsykologiaa Tampereen yliopistossa opiskelleen Elinan mielestä työssä parasta on ihmisten kohtauttaminen ja ahaa-elämysten mahdollistaminen.

Paljasjalkainen tamperelainen Elina Sipilä on kulkenut polveilevaa polkua nykyisiin organisaatiokonsultin tehtäviinsä. Hän ehti opiskella muun muassa taidehistoriaa, vaatetusalaa ja teologiaa ennen kuin aloitti sosiaalipsykologian opinnot Tampereen yliopistossa vuonna 2011.

Elina valmistui vuonna 2018 ja aloitti työt konsultointi- ja fasilitointipalveluja tarjoavassa Humapissa pian valmistumisensa jälkeen.

- Olen aina ollut utelias ihmisiä ja maailmaa kohtaan, joten siitä tämä monipuolinen taustani kai juontaa juurensa. Sosiaalipsykologia tuntuu nyt lopulta juuri omalta alaltani, koska se sitoo kaiken yhteen. Kaikista aiemmista opinnoistani on hyötyä nykyisessä työssäni, sillä erilaisiin työyhteisöihin tutustuessani on eduksi, että ymmärrän monenlaisia ammattikuntia ja ajattelumaailmoja, Elina kertoo.

Syvistä vesistä arjen tasapainoon

Elina valitsi maisterivaiheessa sivuaineekseen henkilöstön johtamisen ja työhyvinvoinnin teemaopinnot. Valinnat olivat siinä vaiheessa jo melko suoraviivaiset ja selvät, mutta kandiaikaan hän muistaa kipuilleensa ja rönsyilleensä. Tuohon aikaan hän myös sairastui masennukseen.

- Muistan veljeni tuolloin sanoneen, että käyn korkeakoulun ohella myös syväkoulua, ja minusta se oli osuvasti sanottu. Oppisisältöjen sisäistämisen lisäksi minun oli opittava kohtaamaan itseni, tarpeeni ja rajani. Välillä kaikki tuntui vaikealta ja jaksamisen kanssa oli haasteita, mutta jälkikäteen olen ajatellut, että kaikki tuo antoi minulle tärkeää elämänkokemusta ja pohjaa myös työelämälle. Nyt osaankin olla onnellinen siitä, että elämän osa-alueet ovat tasapainossa, Elina sanoo.

Graduvaiheessa Elina tutki hiljaisen tiedon siirtämistä organisaatioissa ja syttyi samalla toden teolla vuorovaikutuksesta tutkimusaiheena. Hän keräsi aiheesta paljon tietoa ja löysi hyviä kontakteja. Samoissa merkeissä hän myös tutustui nykyiseen työnantajaansa, Humapiin. Elina aloitti ensin työkokeilussa ja jatkoi sitten varsinaisena työntekijänä.

- Sanoisin, että olen nyt löytänyt unelmatyöni. Saatan tosin elää vielä jonkinlaista kuherruskuukautta, kun uusia innostavia asioita tulee vielä jatkuvasti eteen, Elina virnistää.

Kaikki istuvat eturivissä

Elinan nykyiseen asiakaskuntaan kuuluu monenlaisia organisaatioita, muun muassa pk-yrityksiä, yhdistyksiä ja kuntia. Asiakkaista löytyy myös laaja kirjo organisaatiokulttuureja eri vahvuuksineen ja haavoittuvuuksineen. Elinan tehtävänä on johdattaa kaikki erilaiset ja eri taustoista tulevat ihmiset yhteen.

- Useimpien työyhteisöjen haasteet liittyvät nimenomaan vuorovaikutukseen, joten avaintehtäväni on luoda puitteet erilaisten näkemysten yhdistämiselle ja fasilitoida osallistujien vuorovaikutusta. Hyvien puoliensa ohella nykyiset työnteon tavat ja järjestelyt aiheuttavat myös sen, ettei kaikille ole selvää, mihin he tarkalleen ottaen kuuluvat. Pyrimme löytämään kohtaamisissa yhteisen strategian ja kollektiivisen tarinan, joihin kaikki pystyvät samastumaan ja sitoutumaan, Elina kuvailee.

Tilausta tämäntyyppiselle työntekijöiden kohtauttamiselle todella on, sillä esimerkiksi perinteinen palaverikulttuuri on pohjimmiltaan verrattain jäykkää ja perustuu ennalta määrättyyn agendaan ja osallistujien tittelien mukaisiin rooleihin. Organisaatiokonsultti järjestää yhteisön jäsenille harvinaisen mahdollisuuden kohdata toisensa aidosti tasavertaisina, läsnäolevina ja siten, että kaikilla on paikka eturivissä.

- Tällaisissa tilanteissa pääsee usein syntymään jotain uutta ja ennakoimatonta. Näen tässä monia yhtäläisyyksiä myös yliopistomaailmaan: kun eri tieteenaloja ja näkemyksiä edustavat ihmiset kohtaavat toisensa avoimesti ja tasavertaisina, yksilöissä ja yhteisöissä lähtee liikkeelle hienoja perhosefektejä.

Teksti Tiina Leivo
Kuva Jonne Renvall

Tutustu muihin alumnitarinoihin