Alumnimme Mika Aaltola: Olen kiinnostunut kokonaiskuvan muodostamisesta
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltolan tehtävälista on melko hengästyttävää luettavaa. Työ sisältää muun muassa 60 hengen organisaation johtamista ja työsuhdeasioita, keskustelua tutkimusaiheista ja -näkökulmista instituutin tutkijoiden kanssa, julkaisu- ja tapahtumakalenterin ylläpitoa, rahoitusvaihtoehtojen kartoitusta sekä jatkuvaa dialogia monien merkittävien sidosryhmien kanssa. Samalla hän toimii vielä osa-aikaisena professorina Tallinnan yliopistossa ja dosenttina Tampereen yliopistolla.
Instituutin päätehtävä on sekin varsin laaja-alainen: julkisen keskustelun ja päätöksenteon tukeminen. Tutkimusorganisaatio toimii ikään kuin ”prinssin peilinä” – se tarjoaa päättäjille kriittistä näkökulmaa ja analyyttisiä näkemyksiä.
– Omalla tontillani sekä työn haastavuus että sen paras suola juontuvat samasta asiasta: olen aina ollut kiinnostunut kokonaiskuvan muodostamisesta ja yleiskatsauksista, siitä miten asiat liittyvät toisiinsa. Eräs todella kiinnostava asia on vaikkapa se, millaisia poliittisia vaikutuksia pandemialla on eri puolilla maailmaa. USA:n presidentinvaalit olisivat näyttäneet aika erilaisilta ilman koronaa, samoin tilanne vaikuttaa väistämättä Venäjän ja Valko-Venäjän tapahtumiin. Tämäntyyppisten tapahtumaketjujen ja -vyyhtien ymmärtäminen on haastavaa mutta samalla äärimmäisen kiinnostavaa ja tarpeellista, Aaltola toteaa.
Maailma on muuttunut myös Aaltolan silmissä yhä vaikeammin hahmotettavaksi. Selkeät paradigmat ovat väistyneet, mistä syystä niin päätöksentekijät kuin kansalaisetkin kaipaavat tahoja, jotka pyrkivät näkemään ison kokonaisuuden ja tekemään sitä ymmärrettävämmäksi. Tätä tehtävää Aaltola täyttää muun muassa luennoimalla ja osallistumalla säännöllisesti erilaisiin keskustelutilaisuuksiin sidosryhmäorganisaatioissa ja valtakunnan mediassa. Samalla työhön astuu mukaan vastuu – ääneen lausutuilla tulkinnoilla voi olla kauaskantoisiakin seurauksia.
Osa työn haastavuudesta tulee myös siitä, että tutkimus koskee nykymaailmassa parhaillaan meneillään olevia tapahtumakulkuja. Toisin kuin vaikkapa kylmän sodan tutkijat, Aaltola ja hänen tutkijakollegansa UPI:ssa eivät voi vielä nähdä tapahtumien ja niiden vaikutusten kokonaisuutta. He voivat vain pyrkiä kokoamaan tietoa mahdollisimman laajasti ja pohjata tulkintansa sille.
– Tässä työssä tärkeintä on aito kiinnostus asioiden välisiä riippuvuuksia ja ulkosuhteita kohtaan. Olennaista on myös se, että pystyy säilyttämään riittävän etäisyyden tutkimiinsa asioihin, katselemaan niitä ikään kuin lintuperspektiivistä. Me tutkimusinstituutissa emme ole osa tapahtumia tai prosessia, vaan tarkastelemme niitä ulkopuolelta, isompina kaarina.
Metsästä metropoliin
Alun perin pienestä Kintauden kylästä, Petäjävedeltä kotoisin olevan Aaltolan polku Ulkopoliittisen instituutin johtoon on kulkenut monien vaiheiden kautta. Kansainvälisyys kiinnosti jo nuorena, ja hän lähti suoraan lukion jälkeen opiskelemaan psykologiaa Yhdysvaltoihin, Columbia Universityyn New Yorkiin. Hän sanoo lähteneensä kirjaimellisesti metsästä metropoliin.
Kanditutkinnon valmistuttua Aaltola palasi Yhdysvalloista Suomeen ja aloitti 1990-luvun alussa opinnot silloisessa Tampereen yliopistossa. Juuri tuohon aikaan Tampereen yliopistolla alkoivat ensimmäiset englanninkieliset maisteriohjelmat, ja Aaltola pääsi opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa, pääaineenaan Japanese Studies. Taipumus syvälliseen analyysiin ja tutkimukseen näkyi jo tuolloin – Aaltolan pro gradu -työ palkittiin vuosikurssinsa parhaana valtiotieteissä vuonna 1995.
– Muistan opiskelun olleen tuolloin todella avartavaa, ja tunnen oloni edelleen etuoikeutetuksi, että sain osallistua kyseiseen opinto-ohjelmaan. Kansainvälisiä suhteita käsiteltiin Tampereen yliopistolla tuolloin poikkeuksellisen laajasta näkökulmasta, vähän filosofisestikin. Monissa muissa yliopistoissa näkökulma oli melko praktinen tai jopa ammatillinen. Tampereella Professori Osmo Apusen opetuksessa välittyi pohdiskeleva, sosiaalitieteellinen ja metateoreettinenkin ote. Tämä auttoi kokonaisen maailmankuvan muodostamisessa ja on oppi, joka on kantanut näihin päiviin asti, Aaltola toteaa.
Maisteriopintojen jälkeen Aaltola jatkoi Tampereen yliopistossa suoraan sosiaalitieteiden tohtorikouluun vuonna 1996, ja teki väitöstään osittain myös Cambridgen yliopistossa. Aaltola väitteli 30-vuotiaana vuonna 1999, aiheenaan hullun lehmän taudin vaikutukset kansainvälisiin suhteisiin. Aaltolan väitöstyökin palkittiin vuotensa parhaana.
Myös Aaltolan ensimmäinen työpaikka löytyi aikanaan Tampereelta, yliopistolta yliassistenttina. Polku on myöhemmin kulkenut muun muassa professoriksi Minnesotaan ja erilaisiin tutkimustehtäviin. Ulkopoliittisessa instituutissa Aaltola aloitti ensin ohjelmajohtajana 2011, ja vuodesta 2019 lähtien hän on toiminut sen johtajana.
Matka on ollut vaikuttava ja nousujohteinen, ja Aaltolan urapolusta on muodostunut kansainvälisestikin merkittävä. Vastaavista tehtävistä kiinnostuneille Aaltola suosittelee ennen kaikkea laaja-alaisen näkemyksen hankkimista ja vaalimista.
– Omaan ajatteluun on hyvä hakea monenlaisia perspektiivejä, opintovaiheessa erityisesti sivuaineiden kautta. Esimerkiksi omasta psykologian koulutuksestani on ollut matkan varrella paljon hyötyä. Kaikesta kannattaa olla kiinnostunut, musiikista antropologian kautta filosofiaan. Uudet näkökulmat antavat mukavasti lisäpotkua ajatteluun, Aaltola toteaa.
Teksti: Tiina Leivo
Kuva: Outi Järvinen / Talouselämä