Alumnimme Venla Kuuluvainen
Aloitin puheviestinnän opinnot Helsingissä vuonna 2003 ilman sen kummempia urasuunnitelmia. Kun kuitenkin pääsin muutaman vuoden kuluttua kandidaatintyön tekemisen makuun, huomasin tykkääväni sen vaatimasta itsenäisestä työskentelystä ja mahdollisuudesta uppoutua työhön kokonaan. Kandidaatintyöni tarkasteli mielenterveyden häiriöitä ja puheviestintää. Olin muutenkin hyvin kiinnostunut viestinnän lisäksi ihmismielestä ja opiskelin sivuaineinani psykologiaa ja sosiaalipsykologiaa. Kandidaatin tutkinnon jälkeen lähdin tekemään maisteriopintoja Tampereelle. Gradussani jatkoin mielenterveyden häiriöiden ja viestinnän aiheissa, keskittyen skitsofreniaa sairastavien puheviestintään. Valmistun vuonna 2010 maisteriksi. Olin kerinnyt opiskella sivuaineena tähän mennessä myös kasvatustiedettä, josta olikin paljon hyötyä valmistumiseni jälkeisenä vuotena, jolloin työskentelin pääasiallisesti puheviestinnän opettajana. Opetin niin työväenopistossa, avoimessa yliopistossa kuin Helsingin ja Tampereen yliopistoissa erilaisia puheviestinnän kursseja. Tästä opetusrupeamasta oli paljon hyötyä; sain arvokasta opetuskokemusta ja pääsin itsekin kertaamaan puheviestinnän perusasiat opettaessani niitä muille.
Vuonna 2011 päätin tavoitella mahdollisuutta paneutua minua kiinnostaviin asioihin väitöskirjan tekemisen muodossa. Kaikki kävikin hienosti: sain ensin Tampereen yliopistoin tukisäätiön vuoden apurahan, jonka jälkeen pääsin Viestintätieteiden valtakunnalliseen tutkijakouluun VITRO:on tohtorikoulutettavaksi. Yht’äkkiä sain siis uppoutua minua kiinnostaviin asioihin ihan leipätyökseni! Väitöskirjan tekemisen myötä oivalsin mikä minua on kandidaatintyöstä lähtien kiehtonut ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, nimittäin hyvinvoinnin ja viestinnän kiistaton yhteys. Väitöskirjani käsitteli päihderiippuvaisten läheisten vertaistukiryhmän sosiaalista tukea ja väitöskirjani jälkeinen tutkimus medioidun viestinnän mahdollisuuksia ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden parantamisessa. Olen siis saanut syvällisesti paneutua yli kymmenen vuotta minua kiinnostaviin aihealueisiin. Viestinnän tutkijan työn suola onkin mielestäni mahdollisuus nähdä usein itsestään selvinä pitämiämme asioita uudessa valossa.