Tieteenala

Hallintotiede

Tampereen yliopisto

Hallintotieteessä kohteena ovat organisaatiot ja johtaminen sekä julkinen politiikka. Näitä koskeville teorioille rakentuu myös tieteenalan teoreettinen perusta.

Organisaatioperusteinen lähtökohta merkitsee sitä, että julkista hallintoa tarkastellaan useista enemmän tai vähemmän itsenäisistä yksiköistä muodostuvana joukkona, joiden toimintaan voi liittyä yhtä hyvin yhteistoiminta, kilpailu kuin ristiriitaisuuskin.

Hallintotieteen viimeaikaisia tutkimusjulkaisuja löytyy Researchgatesta

Hallintotiedettä leimaa käytännöllisen tutkimuksen perinne. Sen mukaisesti tieteenalan teoriakehityksessä on oltu kiinnostuneita siitä, mikä tosiasiallisesti toimii.

Hallintotieteen tutkimuskohteetkin ovat vaihdelleet riippuen erityisesti julkisten organisaatioiden ja johtamisen käytäntöjen kehittämisestä ja muutostarpeista.

Viime vuosina hallintotieteen tutkimuskohteita ovat olleet:

muutosjohtaminen
hybridihallinta,
strateginen johtaminen,
tietoon perustuva johtaminen,
organisaatioiden älykkyys,
tuloksellisuus ja vaikuttavuus sekä
työhyvinvointi ja henkilöstövoimavarojen johtaminen

Samalla on pyritty välttämään ns. ”pintatiedon” vaaraa, koska monet julkiseen politiikkaan, organisaatioihin ja johtamiseen liittyvät ilmiöt ovat yllättävänkin pysyväluontoisia.

Käytännössä hallintotieteen laaja-alaiset soveltamismahdollisuudet näkyvät siinä, mihin siitä valmistuneet opiskelijat ovat sijoittuneet työelämässä. Hallintotieteestä valmistuneita työskenteleekin eri toimialoilla ja erilaisissa tehtävissä kuten

esimiestehtävät,
kehittämistehtävät,
henkilöstöhallinto ja
erilaiset palvelutehtävät

Koska johtamista ja organisaatiota koskevat ilmiöt ovat julkisessa hallinnossa pitkälti samankaltaisia kuin yrityksissä, valmistuneista merkittävä osa - eli noin joka kolmas hallintotiedettä opiskellut – on sijoittunut yksityiselle sektorille.

Jokainen kohtaa organisaatioiden ja johtamisen ja julkisen politiikan toiminnan vahvasti arkielämässään niin työtekijöinä kuin julkista palveluita käyttävänä asiakkaana.

Kenenkään kannalta ei ole yhdentekevää, miten julkisrahoitteinen terveydenhuolto, poliisi, koulut tai verohallinto toimivat ja miten niitä johdetaan.

Hallintotieteen kohteena olevat ilmiöt ovat siis voimakkaasti läsnä yhteiskunnassa. Erityisesti Suomessa hallintotieteen ja käytännön kehittämisen yhteys on ollut tiivis.

Tämä on tarkoittanut sitä, että hallintotieteellistä tietämystä on hyödynnetty niin valtion organisaatioiden kuin kuntien uudistamisessa ja kehittämisessä.