Jani Isomäki: Asenne ratkaisee, ei aiempi tausta
Kuka olet?
Olen tamperelaissyntyinen 26-vuotias sähkövoimatekniikan opiskelija. Ennen opiskelua toimin sähköasentajana rakennusteollisuudessa. Tällä hetkellä suoritan viimeistä harjoittelujaksoa Granlundilla. Harrastuksena ja vastapainona opiskelulle toimii ystäväni kanssa perustama sähköasennuksia tarjoava yritys.
Miksi kiinnostuit sähkö- ja automaatiotekniikan opinnoista?
Peruskoulussa ajatuksena oli päästä nopeasti pois koulusta ja kiinni työelämään. Jo pienenä kaikki tekniset laitteet kiinnostivat, joten sähkö- ja automaatioalan perustutkinto tuntui luontevalta ratkaisulta. Tiesin jo silloin, että ala kehittyy jatkuvasti ja tarjoaa laajat mahdollisuudet niin työn kuin jatko-opiskeluiden osalta.
Alussa ajattelin, että opiskelut on opiskeltu ja nyt tehdään töitä eläkeikään asti. Jossain kohtaa tuntui, että työmaalta kerätty osaaminen ei riitä, ja kävin aikuispuolella sähköasentajan ammattitutkinnon, jonka myötä sain myös S2-pätevyyden eli kansankielellä ”sähköluvat”. Alkoi tuntumaan siltä, että sähköalalla olisi vielä tarjottavaa. Toiveena oli edetä uralla asemaan, josta pystyisin myös omalta osaltani vaikuttamaan alan kehitykseen. Mieleen syntyi varovainen ajatus insinööriopinnoista. Muutaman vuoden pohdinnan jälkeen päätin hypätä hetkeksi työelämästä ja hakea TAMKiin.
Missä vaiheessa olet opinnoissasi?
Ajallisesti olen opinnoissani kolmannen vuoden puolivälissä, mutta olen käynyt kursseja hieman aikataulua nopeammin. Tarkoitus on valmistua kolmessa ja puolessa vuodessa.
Millaista opiskelu TAMKissa on ollut?
Jo pääsykokeisiin valmistautuessa huomasin, että matikan kanssa tulee olemaan paljon tekemistä. Ensimmäisestä vuodesta ei oikeastaan ole muuta mieleen jäänytkään kuin matikka. Kurssin loppuessa alkoikin jo seuraava. Onneksi kurssien opettaja oli paras mahdollinen ja sai kurssin alussa käsittämättömiltä tuntuneet asiat selitettyä ymmärrettävään muotoon.
Peruskurssien jälkeen syventyminen sähkön maailmaan on tapahtunut nopeasti. Vaikka perusosaaminen sähköalalta oli vahvaa jo ennen koulun alkamista, on jokainen kurssi tuonut uutta ja antanut uudenlaista näkökulmaa. Ennen kaikkea opiskelu on ollut monipuolista. Lisäksi opetukseen on myös pystynyt itse vaikuttamaan. Opettajat ovat olleet avoimia ja valmiita ottamaan vastaan ehdotuksia sekä keskustelemaan asioista. Kursseilla on huomioitu niin ryhmän kuin yksilöidenkin tarpeita. Aina on voinut kysyä, kun ei ole ymmärtänyt, ja asiaan on voitu myös palata, mikäli se on jäänyt vaivaamaan.
Opettajien lisäksi opiskelun tukena on ollut myös sähköalan opiskelijoiden oma kerho TASO, jonka kerhotiloissa on ollut mahdollista kysyä apua vanhemmilta opiskelijoilta sekä tehdä yhdessä niin ryhmä- kuin kotitehtäviäkin. Muutenkin tunnelma ”sähköosastolla” on ollut avoin ja neuvoa on voinut kysyä keltä tahansa sen enempää ujostelematta.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on opintojesi hyödyntämiseen?
Olen pyöritellyt ajatusta jatko-opinnoista TTY:llä tuotantotalouden parissa. Todennäköisesti TAMKista valmistumisen jälkeen olen ainakin hetken pelkästään töissä, jonka jälkeen opintoja voisi jatkaa enemmän tai vähemmän päätoimisesti.
Mitä sanoisit niille, jotka pohtivat hakemista sähkö- ja automaatiotekniikan tutkinto-ohjelmaan?
Hakeminen kannattaa ehdottomasti, mikäli ajatusta on edes hetken pohtinut. Sähkö- ja automaatiotekniikan tutkinto-ohjelma tarjoaa aiemmasta taustasta riippumatta vahvan ja monipuolisen paketin. Koulutus mahdollistaa laajat työmahdollisuudet monissa eri tehtävissä ja ympäristöissä sekä antaa valmiudet moniin jatko-opintoihin tekniikan alalla.
Itse mietin, miten menestyn opinnoissa, kun rinnalla on juuri lukion käyneitä ja itselläni oli jo ammattikoulustakin aikaa. Lopulta aiemmalla taustalla ei ole suurta merkitystä, koska asiat aloitetaan perusteista. Jokaiselle löytyy kursseja, joiden eteen joutuu näkemään vaivaa, ja kursseja, joissa pärjää panostamattakin.