Kirsi Rimpisalo: Mitä sinä opiskelit tai opit viimeksi?
Aikuisopiskelija on mielenkiintoinen olento
Hänestä puhutaan paljon, hänen olemuksestaan yritetään saada selkoa. Mietitään, mikä häntä motivoi ja mikä kiinnostaa. Miten hänet saisi pysähtymään hetkeksi opiskelemisen ja osaamisen kehittämisen äärelle. Aikuisopiskelijaankin voisi piirrellä voiman nuolia: muuttuva työelämä, alta murenevat työnkuvat, uteliaisuus, sivistyksen arvostus. Toiset nuolet taas vetävät toiseen suuntaan: työtehtävät, vapaa-aika, perhe, univelka.
Vuosittain kuitenkin tuhannet suomalaiset hakeutuvat opiskelemaan työn ohella. Aikuisina, tutkinnon jo suoritettuaan, työelämässä mankeloiduttuaan. Arjesta löytyykin hetki aikaa pysähtyä. Opiskelutoverit ja asiantuntijat ovatkin suunnaton voimavara:
- Muutkin ovat miettineet näitä samoja asioita
- näin me tämän ratkaisimme,
- tällaiselta tulevaisuus tutkimusten valossa näyttää,
- alalla on näitä haasteita joihin olisi näitä ratkaisumalleja.
Täydennyskoulutuksissa tehdään jatkuvaa laatutyötä
Koulutuksen suunnittelijoina ja järjestäjinä kuuntelemme opiskelijapalautetta. Useimmin kiittävää palautetta saa verkostot, joita koulutuksen aikana syntyy. Jokainen verkoston jäsen tuo oppimisympäristöön oman osaamisensa, kokemuksensa ja työelämätaustansa. Näiden elementtien avulla asiantuntijatieto jalostetaan uudeksi kompetenssiksi. Parhaimmillaan koulutuksesta saa mukaansa niin kikkapussin kuin kokonaan uuden taidon tai ajattelutavan.
Elinikäisestä oppimisesta on tullut jatkuvaa oppimista
Sitähän tämä on. Oppimista tapahtuu jatkuvasti. Yliopistoa kiinnostaa, mitä alumnien osaamiselle kuuluu. Miten voimme taata osaamisen takuuhuollon. Omasta valmistuneiden juhlastani on vuosia aikaa, mutta en ole valmis vieläkään. Tutkinto on arvokas. Aiemmin opitusta voi ammentaa. Mutta mikään keihäs ei kaarra ikuisesti. Tarvitaan ylös- ja eteenpäin työntäviä voimia.
(Saimme muuten kokeesta 9½.)
