Kokemuksia ystävätoiminnasta: "Tärkeintä on yhdessäolo ja jutustelu"

Lähdimme mukaan ystävätoimintaan mielenkiinnosta tutustua uuteen ihmiseen ja kulttuuriin. Toisaalta halusimme näyttää suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria ulkomaalaiselle opiskelijalle.

Toiminta tarjosi meille erinomaisen mahdollisuuden käyttää englantia mutta toisaalta tukea ulkomaalaista suomen kielen oppimisessa. Oli myös avartavaa perehtyä ulkomaalaisen opiskelijan elämään ja asemaan Tampereella.

Ulkomaalaisen ystävän kautta pääsee syvemmälle toiseen kulttuuriin, oppii paljon uutta ja sosiaalinen elämä laajenee ja kansainvälistyy.Tutustuimme myös ystävän vanhempiin, kun he vierailivat Suomessa. Saimme kokea, mitä on aito iranilainen vieraanvaraisuus ja ystävällisyys.

Varsinaisia haasteita tai vaikeuksia meillä ei ystävän kanssa ole ollut. Alussa oli ehkä hieman painetta siitä, että tapaamisissa pitäisi olla jotain erityistä ohjelmaa, mutta loppujen lopuksi huomasimme, että vaikka yhteinen tekeminenkin on toki mukavaa, tärkeintä on yhdessäolo ja jutustelu asioista laidasta laitaan. Kävimme esimerkiksi katsomassa yhdessä iranilaisen elokuvan ja sen jälkeen meillä oli mielenkiintoinen keskustelu siitä.

Pidimme myös tärkeänä, että pystyimme aidosti auttamaan ulkomaalaista opiskelijaa. Meillä oli luottamuksellisia keskusteluja, ja vuorovaikutuksemme oli avointa ja toisiamme kunnioittavaa. Pystyimme jopa tukemaan ulkomaalaista ystävää ammatillisesti, kun hän suunnitteli valmistumisen jälkeistä työelämään siirtymistä.

Vinkkeinä ulkomaalaiselle ystävälle sanoisin, että kannattaa etsiä suomalaisia kontakteja. Kannustan käyttämään suomea aina tilaisuuden tullen. Koska suomalaiset helposti vaihtavat kielen englantiin, ulkomaalaisen on tärkeää tuoda aktiivisesti esille halunsa harjoitella ja oppia suomea.

Voimme suositella ystävätoimintaa lämpimästi muille suomalaisille ja Pirkanmaalla asuville. Jos olet perheellinen, on eduksi, että koko perhe sitoutuu toimintaan. Me ainakin olemme kokeneet, että tämä on koko perheen yhteinen ja yhdistävä kokemus.

– Eija Lähteenmäki