Opinpolkuni Nätyllä: Marketta Tikkanen

Ajattelin ja toivoin, että viidessä vuodessa minuun kaadettaisiin kaikki näyttelijän ammatissa tarvittava tieto ja taito, ja sen jälkeen olisin valmis. En osannut nähdä tarpeeksi arvoa näyttelijän omassa ajattelussa, vaan ajattelin, että näyttelijä on lähtökohtaisesti jonkun muun (ohjaajan) ideoiden toteuttaja ja ruumiillistaja. Odotin, että minusta alettaisiin muovata mahdollisimman monipuolista, joustavaa ja rooliin kuin rooliin taipuvaa näyttelijää.

Olen aina ollut suorittaja ja kympin oppilas, ja siitä syystä olin koulun alussa hyvin kärsimätön ja ankara itselleni. Olin yllättynyt ja jopa hieman pettynyt siihen, ettei minulle syötettykään ulkoapäin totuuksia, temppuja ja kikkoja toisensa perään, vaikka silloin koin niitä tarvitsevani. Me aloimmekin lähestyä näyttelijäntaidetta sisältä käsin – oman itsemme, oman ruumiimme ja oman ajattelumme kautta. Se oli mielenkiintoista, mutta samalla myös raskasta, oman keskeneräisyyteni ja omien epävarmuuksieni kohtaamisen aikaa.

Ensimmäinen kurssimme, Johdatus näyttelijäntaiteeseen, päättyi siihen, että jokainen kurssiltamme suunnitteli ja ohjasi itse oman pienen esityksensä. Esityksen käsikirjoitus oli määrä piirtää paperille, ja se projisoitiin taustalle esityksen aikana. Mielestäni tässä näkyy hyvin, mihin suuntaan koulutuksemme on tähdännyt alusta asti. Keskiössä ovat olleet oma näyttämöllinen ajattelu, näyttelijändramaturgia sekä niiden jäsentäminen ja ääneen artikuloiminen.

Aloin nauttia opiskelusta, kun pääsin yli alkushokista. Ymmärsin, että saan opetuksesta paljon enemmän irti, kun suhtaudun siihen avoimin mielin ja olen itse aktiivinen. Esimerkiksi kerran viikossa harjoiteltava chi kung oli minulle aluksi todella vaikeaa ja turhauttavaa. Olen kuitenkin jatkanut sen harjoittelemista sitkeästi ja yrittänyt asennoitua siihen uudestaan, ja sittemmin löytänytkin siitä todella hyödyllisen työkalun niin mielen kuin kehon rauhoittamiseen. Laulu-, tanssi-, chi kung -, Alexander-tekniikka- ja puhetunnit sekä tarinateatteri ovat jatkuneet lukujärjestyksessämme läpi kouluajan. Ne ovat olleet minulle tärkeitä väyliä tutkia omaa ääntäni konkreettisesti ja taiteellisesti.

Ensimmäisen vuoden opinnoista minulle ovat jääneet mieleen muun muassa älyllisen itsepuolustuksen kurssi, jossa käytiin läpi kriittisen ajattelun perusteita, sekä dokumenttiteatterin tekeminen, akrobatiatunnit ja Tšehov-kohtaustyöpaja. Toisen vuoden laajin opintojakso tapahtui yhteistyössä Tampereen Työväen Teatterin kanssa. Olin mukana Mestaritontun seikkailut -musikaalissa, jossa pääsin harjoittelemaan suurella näyttämöllä oloa sekä musikaalin ja lastenteatterin tekemistä. Toisen vuoden mieleenpainuvimpia kursseja olivat Marc Gassot’n maskityöpaja, Shakespeare-kurssi yhteistyössä Coventryn yliopiston kanssa sekä Sonya Lindforsin SWAG LESSONS. Siellä opin paljon toiseudesta, omien etuoikeuksieni tiedostamisesta ja representaatioiden merkityksestä taiteessa. Kakkosvuosi päättyi monologijaksoon, jonka aikana työstimme monia eri tekstejä.

Kolmannen vuoden aloitimme matkustamalla Udmurtiaan opiskelemaan vieraalla kielellä näyttelemistä. Myöhemmin tutkimme populaaritaidetta, musikaalia ja sukupuolen representaatioita näyttämöllä. Ennen joululomaa meillä oli kahden viikon intensiivinen Chekhov-tekniikan kurssi. Opiskelimme vuoden aikana myös flamencoa, suomen kielen murteita ja näytelmäanalyysiä. Kävin talvella Tallinnassa viikon vaihdossa commedia dell’arte -kurssilla, ja keväällä tein kanditeatteria Helsingissä ja kirjoitin kirjallista kandidaatin opinnäytettäni. Nyt kandivaihe on minulla takana päin, ja tänä syksynä kurssimme hajaantuu moneen suuntaan työharjoitteluiden takia. Tuntuu pelottavalta tajuta, miten nopeasti kouluaika menee, mutta samalla se innostaa opiskelemaan entistä intensiivisemmin seuraavat kaksi vuotta.

 Omaa oppimistaan on vaikea hahmottaa. Usein on tuntunut, että en ole oppinut koulun aikana yhtään mitään. Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin alkanut huomata itsessäni kehitystä. Huomaan, että alan pikku hiljaa luottaa omiin kokemuksiini ja tuntemuksiini lavalla. Ymmärrän, että minulla on usein lavalta käsin teoksesta sellaista tietoa, jota vain näyttelijällä voi olla. Uskallan sanoa ääneen, jos jokin tuntuu minusta kyseenalaiselta tai vaikealta, kun aikaisemmin olisin niellyt asian hankalan näyttelijän maineen saamisen pelossa. Uskallan näyttää myös epävarmuuttani, huonouttani ja tietämättömyyttäni koko ajan paremmin, ja alan päästä hiljalleen eroon suorittamisesta.

Näiden kolmen vuoden aikana olen oppinut olemaan armollisempi itselleni, mutta myös muille. Jokainen meistä joka tapauksessa tekee tai tulee tekemään virheitä, ja siihen pitää myös saada olla mahdollisuus, etenkin koulussa. Ajattelen, että koulun pitäisi olla paineeton paikka, jossa on rauhaa, tilaa ja aikaa kokeilla ja tutkia erilaisia asioita. Kun ongelmia syntyy ja virheitä sattuu, niin tärkeintä on jälkeenpäin käydä keskustelua ja purkaa niitä avoimesti, ketään tuomitsematta.

Nätyllä koulutetaan itseohjautuvaa ja itse ajattelevaa näyttelijää. Keskeisenä ajatuksena on, että jokainen näyttelijä luo itse oman teatterinsa. Se inspiroi ja innostaa minua, mutta samalla sen tuoma vastuu pelottaa. Tällä hetkellä ihannenäyttelijäni on sellainen, joka säilyttää integriteettinsä eikä pelkää sanoa mielipiteitään ääneen. Hän luottaa omaan näyttämölliseen ajatteluunsa ja toimii esityksissä sisällön tuottajana. Hän on taiteessaan tinkimätön, ei miellyttämisenhaluinen. Ihannenäyttelijäni tekee tietoisesti jatkuvaa työtä purkaakseen (nais)näyttelijää sortavia valtarakenteita. Hän tiedostaa kaikki valinnat, joita tekee työhönsä liittyen. Hän osaa perustella työtään yhteiskunnallisesti ja on tietoinen kontekstista, jossa esiintyy. Hän on taiteilija, johon suhtaudutaan työryhmissä tasavertaisena jäsenenä, ja hän osaa pitää puoliaan.

Siinä siis kevyt maisterivuosien tavoite! Opinnot jatkuvat taas, niitä kohti pelottomasti ja häpeämättömästi ja joka ikinen päivä uudestaan ihmetellen, kyseenalaistaen, uudistuen, uudistaen, haitallista purkaen, kuunnellen, haastaen, vastaanottaen, antaen, vaikuttuen, vaikuttaen ja ennen kaikkea kysyen: miksi, miten ja kenelle teen mitä teen?

Marketta Tikkanen
Nätyn vuosikurssi 2014–2019

Tutustu Nätyyn ja näyttelijäntyön koulutukseen Tampereen yliopistossa