Päivi Mäkelä: Sovittelu on paikka oppia yhdessä

Arveluttaako työyhteisösovittelu? Usein näin on. Sanaan sovittelu liittyy jotain, joka saa ihmiset helposti epäilevälle kannalle. Etsitäänkö siinä syyllisiä ja syntipukkeja? Onko se jotain hävettävää? Eihän meillä sellaisia riitoja ole. Sovittelun tavoitteena on kuitenkin auttaa ymmärtämään itseämme ja toisiamme, näkemään uusia näkökulmia ja keksimään ratkaisuja kimurantteihin tilanteisiin. Sen sijaan, että vaan jatkettaisiin sitä, mikä ei toimi ja oltaisiin pahoilla mielin. 

Sovittelu on rauhan ja rakentamisen asialla

Sovittelussa otetaan uusi startti hankaliin tilanteisiin, jotka ovat saattaneet kestää pitkään, joskus vuosikausia. Kaikkea on ehkä jo kokeiltu: on siirretty niitä ”hankalia ihmisiä” toiseen yksikköön, välillä on keräilty voimia sairauslomalta, vaihdettu työpaikkaa, pantu pökköä pesään ja lisätty hankaliksi koettujen työkaverien lähtöhalukkuutta. 

Sovittelussa mennään ensin kartalle siitä, mistä on jokaisen mukanaolevan mielestä kyse. Sanoitetaan ”möröt työpaikalla”, joista kaikki usein ovat tietoisia, mutta joista ei ole puhuttu. Rauhaa turvaamassa ovat ulkopuoliset ihmiset, sovittelijat, joiden tehtävänä on pitää huolta siitä, että jokaiselle on tilaa puhua ja että kaikkia kuunnellaan. Sitten lähdetään yhdessä rakentamaan toimivaa rikkimenneen tilalle. 

Sovittelu on oppimismatka kaikille mukanaoleville

Sovittelussa lähdetään liikkeelle unelmasta: mitä meillä on, kun työyhteisö toimii. Mikä meille on tärkeää, mitä tarvitsemme, että työtä on hyvä tehdä ja työpaikalle voi tulla levollisella mielin eivätkä työn hankalat tilanteet kuormita mieltä vapaa-aikana. 

Sovittelu on oppimista: jokainen mukanaoleva, myös sovittelijat, oppivat itsestään, näkevät toiset ja tilanteet uudessa valossa. Umpikujienkin päästä voi löytyä uusi polun alku, jota voi lähteä kulkemaan. 

Sinä voit olla muutos

Sovittelussa jokainen on itsensä äärellä. Lastu laineilla -joukoista pitää löytää reitti kohti yhteisen paatin airoja ja alkaa soutaa. Jokainen voi monella tavalla vaikuttaa tilanteiden paranemiseen. Pieniä askeleita ovat esimerkiksi seuraavat: en enää puhua pahaa selän takana enkä kuuntele pahan puhumista. Palavereissa en ilmeile kaverieni kanssa vaan lähden komppaamaan, vaikka vain nyökkäämällä sitä hankalaksi kokemaanikin työkaveria. Jos on oikein rohkea päivä, voin sanoa vaikka: kuulostaa mielenkiintoiselta, kerrotko lisää. 

Mitä itsen äärellä oleminen sitten on? Se on peiliin katsomista ja sen hyväksymistä, mitä sieltä näkyy. Mitä korjattavaa minun toiminnassani on? Käyttäydynkö minä, joka pidän itseäni ihan fiksuna tyyppinä, jopa lapsellisesti joissain tilanteissa? Itseen meneminen voi tuntua nololta, mutta siinä on myös voimaa: löydät eväitä siihen, miten voit omalta osaltasi olla muutoksen siemen, vaikka olisit se työyhteisön kaikkein hiljaisin tai ujoin ihminen. 

Älä anna mennä pahaksi

Työyhteisön konfliktit ratkeavat harvoin sillä, että ne vaietaan ja jätetään käsittelemättä. Konflikteilla on taipumus alkaa ajan mittaan rönsytä ja levitä työyhteisössä ja tulla yhä vaikeammiksi ratkoa. Konflikteja on kaikkialla, missä työtä tehdään. Parhaimmillaan kun niihin tartutaan porukalla, ne voivat olla mahdollisuus oppia. Kun kerran onnistutaan yhdessä ratkomaan konflikti, se osataan tehdä myös uudelleen. Sovittelu voi olla tapa, jolla oppiminen pannaan liikkeelle. 

Lue lisää tarjoamastamme työyhteisösovittelusta

Kuuntele myös Osaamisen kehittäjät – nyt korviesi välissä podcastin työyhteisösovittelun jakso: Sovittelu voimaannuttaa ja vahvistaa työyhteisöä.

Jos tarvitset apua, ole yhteydessä, kerromme mielellämme lisää työyhteisösovittelusta.

Teksti: Päivi Mäkelä