Peter Perttula: ”En vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä isona”

TAMKin koulutusviennin Afrikan ja Lähi-idän asiakkuuspäällikkönä toimiva Peter Perttula on itsekin TAMKin alumni. Hän opiskeli Proakatemialla tavoitteenaan valmistua yrittäjäksi. Kuten Proakatemialla opiskeluun kuuluu, Peter oli jo opintoaikanaan mukana monenlaisessa yritystoiminnassa; niin polttopuiden myyminen, e-urheilutapahtumat kuin palvelulahjakortit tulivat tutuiksi muutaman vuoden aikana. Osa yritystoiminnasta jatkuu edelleen. 

Peterin rakkaus myyntiin syntyi vahingossa Proakatemialla, kun hän oli mukana videotuotantoa tekevässä projektiyrityksessä. Aluksi hän toimi itsekin tuotantopuolella, mutta kyllästyi pian istumaan yksin tietokoneella odottamassa yhteydenottoja. 

– Aika nopeasti huomasi sen, että jos kukaan ei myy, ei asiakkaitakaan tule. Ajattelin, että antaa niiden tehdä videoita, jotka ovat siinä parempia, ja minä voin myydä niitä, hän kertoo. 

Ennen opintoja Peter oli ajatellut yrittäjyyden tarkoittavan sitä, että hän voisi keskittyä hyvien ideoiden keksimiseen ja rikastua niillä. Pian hän kuitenkin huomasi alkaneensa vahingossa nauttia aktiivisesta myyntityöstä. Parasta myynnissä on Peterille asiakkaan ja myyjän välinen vuorovaikutus. Hän nauttii tilanteesta, jossa pikkuhiljaa selkeytyy, mihin asiakas oikeasti tarvitsee ratkaisun, ja miksi se kannattaisi hankkia juuri häneltä. 

Myynti on Peteristä paitsi mukavaa, myös strategisesti fiksu valinta. Myynnin taidoille on sekä tarvetta yrittäjänä että kysyntää työmarkkinoilla. 

– Jos opettelet myyntitaitoja, sinulla on aina hyvä työ.

Paraikaa Peter vahvistaa omia myyntitaitojaan suorittamalla kansainvälisen myynnin ja myynnin johtamisen YAMK-tutkintoa. Opinnäytetyötään hän kirjoittaa Itä-Afrikkaan suuntautuvasta viennistä, mikä linkittyy vahvasti hänen jokapäiväiseen työhönsä Treessä.

”Isoin kipuilu on se, haluanko olla töissä toiselle” 

Jos Peterin myyntiin rakastuminen oli sattumaa, niin oli myös hänen päätymisensä koulutusviennin kentälle. Ensikosketuksen koulutusvientiin Peter sai, kun Proakatemialle saapui ympäri maailmaa kansainvälisiä vieraita tutustumassa tiimioppimisen malliin. Peter oli aina innokas vapaaehtoinen esittelemään vieraille sekä koulua että kaupunkia.  

Syntyneet kontaktit poikivat Peterille töitä valmistumisen jälkeen. Ensin hän lähti puoleksi vuodeksi Falmouthin yliopistoon konsultoimaan Proakatemian kaltaisen koulutusyksikön avaamisessa. Sieltä hänet taas pyydettiin Boliviaan esittelemään tiimioppimisen mallia.  

Suomeen paluun jälkeen Peterin vakaa aikomus oli palata yritystoiminnan pariin. Suunnitelmissa oli tehdä aina puolet vuodesta kovaa tahtia myyntiä ja viettää puolet lomaillen esimerkiksi surffausmatkoilla.  

Ajatukset kuitenkin muuttuivat, kun vanha opettaja vinkkasi Peterille TAMKilla auenneesta sijaisuudesta, jonka myötä hän pääsisi mukaan rakentamaan Proakatemian ensimmäistä englanninkielistä ohjelmaa. Sijaisuuden jälkeen hän päätyi hakemaan nykyiseen tehtäväänsä. 

– Isoin kipuilu on se, haluanko olla töissä toiselle vai tehdä omalla yrityksellä. Pomoni on kuitenkin fiksu ja antaa sopivassa määrin vapautta ja vastuuta, joten tavallaan ei edes tunnu, että olisi töissä toisella, Peter kuvailee. 

Työntekijänä Peter arvostaa nopeutta, tehokkuutta ja yrittäjämäistä toimintaympäristöä. Korkeakoulussa työskennellessä häntä välillä turhauttaa, kun kaikki päätökset eivät aina synny nopeasti, vaan toivottuja muutoksia voi joutua odottamaan pidempään kuin hän haluaisi. Siitä huolimatta Peter viihtyy. 

– Koulutusviennin hommassa parasta on se, että tapaa eri kulttuureista tulevia ihmisiä. Lisäksi meillä on todella läheinen tiimi. Meillä on oikeasti tosi kivaa yhdessä.

Parhaimpia hetkiä töissä Peterille ovat onnistumiset myyjänä, kun hän saa uuden maksavan asiakkaan taloon. Hyvän lisän tuo myös, että myyty koulutus tuottaa asiakkailleen aitoa hyötyä. Monet koulutusviennin asiakkaat kuvailevat opiskelun muuttaneen heidän uransa ja ammatillisen elämänsä suuntaa merkittävästi.  

Vaikka työ on kivaa ja porukka tiivis, Peter kokee, että rajat työ- ja yksityiselämän välillä pysyvät yllä riittävän hyvin. Jo aikaerojen vuoksi koulutusviennin työajat eivät ole yhtä kiinteät kuin perinteisemmässä toimistotyössä, ja työtä tulee tehtyä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Peter kuitenkin kokee, että se kuuluu pelin henkeen: hän on valmis esimerkiksi päivystämään työpuhelintaan myös vapaalla niin kauan, kun se tuntuu itsestä hyvältä. 

”Ei tämä oikeasti edes tunnu työltä usein” 

Peter kehittää itseään vapaa-ajalla lukemalla ja kuuntelemalla monta kirjaa kuukaudessa. Esimerkiksi automatkoilla ja kuntosalilla hänellä on aina äänikirja kuultavanaan. Noin puolet kirjallisuudesta liittyy itsensä kehittämiseen, kuten tehokkaaseen työntekoon ja nukkumiseen. Puolet taas ovat sotahistorian kirjoja, joita hän kuuntelee omaksi huvikseen. 

Peterin tulevaisuuden suunnitelmissa on ”eläköityä” 35-vuotiaana eli kahdeksan vuoden päästä. Tarkoituksena ei ole levätä laakereillaan loppuelämää, vaan olla taloudellisesti tarpeeksi riippumaton, jotta hän voi tehdä mitä haluaa rahasta riippumatta. Ihan ensimmäiseksi toiveissa olisi matkustaa Australiaan pelastamaan kilpikonnanpoikasia. Sen jälkeen hän voisi palata yrittäjyyden pariin. 

– En vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä isona, Peter toteaa. 

Peter on hyvää vauhtia menossa kohti suunnitelmaansa, kunhan hän vain malttaa aikanaan jättää Treen tiimin. 

– Ongelmahan tässä suunnitelmassa on nyt se, että kaikki on niin kivaa. Ei tämä oikeasti edes tunnu työltä usein.

Sitä ennen työllä on kuitenkin vielä paljon annettavaa. Opinnot Proakatemialla ja työ koulutusviennissä ovat opettaneet Peterille muun muassa kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Hän on alkanut entistä paremmin ymmärtää toisten ihmisten erilaisia toimintatapoja ja ajatusmalleja. 

– Varsinkin opintojen alkuvaiheessa oli vaikea käsittää, miksi joku tarvitsee enemmän aikaa johonkin, tai miksi minun mielipiteeni ei ole ainoa oikea mielipide. Nyt on kuitenkin alkanut ymmärtää ja käsittää, että kaikkien mielipiteet ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita.

Teksti: Maria Kasdaglis

Kuva: Renata Brito