Uusi koulutus syventää toimintaterapeutin kehon tuntemusta

"Sain entistä laajemman näkökulman ihmisen toimintakyvyn tarkastelemiseen." Näin kuvailee tamperelainen toimintaterapeutti Laura Kiiliäinen antia, jonka hän sai Tampereen ammattikorkeakoulun järjestämästä psykofyysisestä täydennyskoulutuksesta. Hän valmistui siitä keväällä 2021. 
– Ymmärsin, miten vahvasti ja pitkään esimerkiksi vakava sairastuminen vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn. Se on aina trauma. Olennaista on, miten ihminen lähtee purkamaan sitä – ja nyt sain siihen uusia työkaluja, Kiiliäinen kuvailee.

Yksi koulutuksen suunnittelijoista ja kouluttajista, toimintaterapeutti ja tanssi-liiketerapeutti Susanna Norppa sanoo koulutuksen syventävän kehon ja sen kapasiteetin tuntemusta.
– Minulle psykofyysisyys on sitä, että opimme olemaan kehon äärellä ja tunnistamaan, mitä siinä tapahtuu. Keho liittyy kaikkiin arjen toimintoihin ja reagoi ihan kaikkeen, mitä meissä ja meille tapahtuu. Koulutus syventää tietoisuuttamme siitä, mitä tuntemukset ja ajatukset saavat kehossa aikaan. Tiedon lisääntyminen lisää hallinnan tunnetta omasta elämästä ja motivoitumista uusiin ratkaisuihin, Susanna kertoo.

Kehon kuuntelemista ja lukemista

Psykofyysisten eli kehollisten menetelmien ydin on Susannan mukaan holistisuudessa. Menetelmät ottavat huomioon niin kehon, tunteet kuin mielenkin. Olennaista on oman kehon kuuntelu. Siten opitaan tulemaan ystäviksi kehon kanssa, lukemaan sitä ja antamaan sille sellaisia ärsykkeitä, joita se kaipaa. 
– Vuorovaikutus on niin tärkeä osa toimintaterapeutin työtä, että kaikkiin näihin asioihin syventyminen on tarpeen. Koulutuksesta saa välineitä siihen, että pystyy tietoisesti peilaamaan asioita kuntoutujalle ja käyttämään omia kehollisia resurssejaan – vaikkapa hengitystä – terapian välineinä, Norppa kertoo. Keholliset menetelmät voivat hänen mukaansa johtaa hyvinkin nopeasti uusiin oivalluksiin omasta toiminnallisesta identiteetistä sekä suuriin muutoksiin arjessa. Niiden avulla on mahdollista saavuttaa muutoksia, jotka eivät onnistu ajatuksen voimalla.  

Vireystilan säätelyn väline

Susanna Norppa työskentelee Toimintaterapia Tammistossa Tampereella. Hän käyttää kehollisia menetelmiä työssään usein esimerkiksi vireystilan säätelyyn.
– Olen viime vuodet tehnyt töitä mielenterveyskuntoutujien kanssa, ja heidän arjessaan on paljon vireystilan säätelyn haasteita. Keskitymme siihen, miten oman vireystilansa voi tunnistaa ja miten hermosto toimii. Hengityksellä tai liikkeellä voi säädellä vireystilaansa ihanteelliseksi siten, että itsellä on hyvä olla. Näin voi Susannan mukaan oppia ennakoimaan vaikkapa sitä, että paniikkikohtaus ei tule yhtäkkisesti.
– Jos asiakkaalla on voimakas ahdistus, mietimme yhdessä, millaisessa tilanteessa se tulee. Pysähdymme pohtimaan, missä kohdassa kehoa se tuntuu. Jos tuntoja on rintakehässä, pyydän asiakasta hengittelemään rintakehään ja tutkimaan, siirtyykö ahdistus sieltä jonnekin ja mitä sitten tapahtuu.

Kosketuksella voi vaikuttaa

Yksi toimintaterapeutti Laura Kiiliäisen suurimpia oivalluksia koulutuksessa oli kivun, kosketuksen ja kehonkuvan yhteyksien löytäminen erilaisten harjoitusten avulla.
– Joskus psykofyysisessä toimintaterapiassa kiinnitetään huomio asiakkaan hengittämiseen, joskus leuan rentouttamiseen tai jalkateriin tai -pohjiin. Kun tämä johtaa rauhoittumiseen, asiakkaan turvallisuuden tunne lisääntyy. Kosketusta säätämällä voi vaikuttaa eri kiputyyppeihin. Asiakas voi myös itse kokeilla kosketuksen sietoaan aloittamalla koskettamisen esimerkiksi siveltimellä, rullalla tai pallolla. Kaikille hipaisukosketus ei riitä, ja kosketusta onkin aina säädettävä yhdessä asiakkaan kanssa. Jonkun keho rauhoittuu, kun nilkkaluun päälle asetetaan hernepussi. Toinen taas rauhoittuu painopeiton avulla.
– Sain harjoituksista aineksia vuorovaikutuksen hienosäätöön. Esimerkiksi sillä on väliä, miten asemoidun asiakkaaseen nähden. Olenko kohtaamisissa asiakasta vastapäätä vai hänen vieressään? Olennaista on hienovarainen virittyminen asiakkaan vireystilan ja mielialan mukaan. 

Sanoittaminen herkistää muutoksille

Laura Kiiliäinen kertoo psykofyysisen lähestymistavan antavan hänelle uusia välineitä asiakkaan toiminnan ja reaktioiden sanoittamiseen. Hän tekee tällä hetkellä toimintaterapeutin työtä erikoiskuntoutusyritys Tutoriksessa Pirkanmaalla.
– Jos asiakkaani on ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä mielenterveyskuntoutuja, saatamme tehdä hänen kotonaan yhdessä hengitysharjoitusta. Sen sijaan että luen tai kerron hänelle, miten harjoitus tehdään, voin sanoittaa sen omakohtaisemmin esimerkiksi näin: 'Huomaan, että sinun on vaikea olla. Kokeillaanko vaikka ankkurointiharjoitusta? Keskitä nyt kaikki ajatuksesi jalkapohjiin’. 
Toimintaterapeutti herkistyy asiakkaan kehollisille muutoksille ja peilaa niitä koko ajan itsensä kautta.
– Kun asetan fokuksen toiseen ihmiseen, hän keskittää ajatuksensa itseensä ja kehoonsa uudella tavalla. Tätä auttaa se, että toimintaterapeutti sanoittaa vierellä koko ajan – vaikkapa kysymällä: Huomasitko, että hartiasi rentoutuvat? On tärkeää, että asiakas oppii havainnoimaan itseään ja tunnistamaan kehonsa reaktioita sallivasti ja lempeästi.

Kaikki hyötyvät kehollisista menetelmistä

Susanna Norppa tutustui kehollisiin menetelmiin opiskellessaan toimintaterapeutiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. 
– Häkellyin siitä, miten jokin menetelmä voi toimia niin nopeasti ja voimakkaasti. Itselläni oli silloin ylikuormitusta, ja sain oireeni loppumaan kuin seinään kurssin harjoitteilla. Päätin, että opiskelen sitä lisää heti kun mahdollista. Muutamaa vuotta myöhemmin opiskelin tanssiliiketerapeutiksi. Se oli minun polkuni psykofyysiseen lähestymistapaan ja kehollisiin menetelmiin. Häneen niissä vetoavat erityisesti kehon viisaus ja hermoston plastisuus. Niiden ansiosta voimme oppia uusia toimintatapoja. Toimintaterapeuttina Norppa on kokenut, kaikki hänen kaikki asiakkaansa ovat hyötyneet kehollisista menetelmistä.
– Itse asiassa tämä on toimintaterapiaa parhaimmillaan. Tiedämme, että joskus keho palvelee meitä ja joskus ei. Jos ihminen saa paniikkikohtauksen, keho ei välttämättä palvele ihanteellisesti. Mutta keho pyrkii aina parhaaseen lopputulokseen ja yrittää esimerkiksi paniikkikohtauksessa suojautua.

Opin kuuntelemaan kehoani

Kymmenen opintopisteen täydennyskoulutus tuntui Laura Kiiliäisestä liian lyhyeltä, ja hän jääkin odottamaan sille jatkoa. Oivalluksen hetkiä oli koulutuksen aikana paljon. Hän peilasi oppimaansa omaan kokemustaustaansa, johon liittyy posttraumaattinen stressihäiriö sekä masennus ja niihin liittyviä kehon jännitystiloja. Kiiliäinen kertookin kuuntelevansa koulutuksen jälkeen oman kehonsa reaktioita entistä tarkemmin.
– Kun kehollinen jännitystila pitkittyy ja jopa kroonistuu, sitä ei ole ihan helppo purkaa. Eikä ihminen itse edes välttämättä tiedosta näitä jännityksiään. Täydennyskoulutuksen harjoituksia tehdessäni koin, että pystyin pitkästä aikaa hengittämään helposti. 

Susanna Norpan mukaan keholliset menetelmät ovatkin hyviä paitsi asiakastyön myös toimintaterapeuttien oman jaksamisen näkökulmasta.
– Opimme samalla hyödyntämään psykofyysisyyttä oman terapeuttisen minämme kehittymisessä ja huolehtimaan jaksamisemme rajoista. Psykofyysinen koulutus on siis myös tärkeä matka itseen ja siihen, miten minä työssäni toimin ja kuinka oma vireystilani näkyy arjessa ja työssäni. Pystynkö säätelemään sitä? Millainen on suhteeni omaan kehooni, koskettamiseen tai katseeseen ja kuinka käytän ääntäni vuorovaikutustilanteissa?

Alkuperäinen juttu on julkaistu TOImintaterapeutti -lehdessä 3/2021.