Skeittaus ei ole pelkästään liikuntamuoto. Se on alakulttuuri, joka inspiroi monia, ja jonka vaikutus näkyy muun muassa muodissa, elokuvissa, musiikissa ja kuvataiteissa.
Harrastajat ovat jo vuosia keskustelleet siitä, onko skeittaus urheilua vai taidetta. Yhtä mieltä ollaan siitä, että skeittaus on hyvin terapeuttista – huolet eivät paina laudan päällä ja skeitatessa muut ajatukset siirtyvät taka-alalle. Keskittyminen ei voi skeitatessa herpaantua, minkä vuoksi sitä pidetään jopa meditatiivisena aktiviteettina.
Sami Lindell aloitti skeittauksen vuonna 1987, eikä loppua näy. Hän on kahden lapsen isä ja vastavalmistunut sairaanhoitaja. Hän pitää skeittauksen monipuolisuudesta. Vertit, minit, puulit, parkit ja streetit ovat kaikki mieluisia paikkoja harrastaa. Hänen haaveenaan on käydä skeittaamassa Yhdysvalloissa. Sami haluaisi joskus asua lämpimässä paikassa, jossa on iloisia ihmisiä ja hyvät mahdollisuudet harrastaa skeittausta.
Laji on Samille fyysinen ja henkinen aarreaitta. Innostus on kaikkien vuosien jälkeen edelleen läsnä. Jokainen kerta laudan päällä on arvokas, onnistui tavoitteissaan tai ei. Lajin vaativuus sekä omien pelkojen voittaminen antaa voimaa ja tervettä ylpeyttä. Harrastajat ovat kuin perhettä ja kaikki kannustavat toisiaan. Sukupuoli, ikä tai ihonväri eivät merkitse mitään. Jokainen hyväksytään omana itsenään.
Skeittaus on Samille todella hyvä liikunnan muoto ja se on opettanut pitkäjänteisyyttä ja itseen uskomista.
Ei turhaan sanota että, thank you skateboarding!
Kuvasarja on tehty osana Visuaalisen journalismin maisteriohjelman Journalistisen henkilökuvan työpajaa syksyllä 2022. Outi ja Juha Törmälän ohjaamassa lopputyössä kuvattiin muotokuvasarja ja pohdittiin henkilökuvan käytäntöjä.