Haimasyöpä on syövistä ärhäkkäin. Sen ennuste on valitettavan huono. Heidi Korkeamäki, 42, sai kuulla jouluna 2018, että vatsakipu olikin haimasyöpä. Heidi kävi läpi rankat säteily- ja sytostaattihoidot. Ei siksi, että sairaus paranisi. Vaan siksi, että aikaa olisi vielä vähän. Kuvausten aikaan Heidi oli siirtynyt palliatiiviseen hoitoon. Aika kävi vähiin.
Kuvasarjani kertoo kuolemansairaan Heidin arjesta, kun suru ja luopuminen ovat läsnä joka hetkessä.
Heidi Korkeamäki toteaa:”Tätä tämä minun arkeni on. Sohvalla makoilua. Koirat ainakin tykkää, kun emäntä kerrankin pysyy paikoillaan.”.
Heidi pohtii, että kerrankin olisi aikaa matkustaa ystävien luo kyläilemään, mutta ei jaksa. Ei jaksa enää ajaa, eikä selvittää, miten perille pääsisi. Juttelukin on hankalaa, kun ajatus tahtoo katketa kesken lauseen.
Ystävä toi hautajaistensuunnittelukaavakkeen. Pitäisi sitäkin miettiä, mutta en halua. En haluaisi kuolla; suunnitella hautajaisiani.
Työteliään ja tekevän on pitänyt sopeutua vastaanottamaan hoivaa. Huumori auttaa selviämään. Heidi toteaa sarkastisesti, että onhan tämä hommaa, kietoa nyt vaippaa ikäänkuin viimeisillään raskaana olevan vatsan ympärille. Kehossa on paljon kudosturvotusta. Sitä tihkuu koko ajan poistorei’ästä. Ystävän lapsen vierailusta jäi vaippoja, jotka imevät sen tehokkaimmin.
On lähdettävä, vaikka ei haluaisi.
Illan sini on laskeutunut Saarijärven Kalmariin. Heidi Korkeamäki haluaa olla kotonaan niin kauan kuin se suinkin on mahdollista. Joka puolella Suomea ei voi saada palliatiivista hoitoa lähellä kotia. Heidille se on tähän saakka jotenkin järjestynyt.
Jälkipuhe
Elämä on julma. Elämä on kaunis.
Olen otettu, että Heidi avasi arkensa minulle raskaassa elämäntilanteessaan. Kuvasin Heidin arkea kolmena eri päivänä marraskuussa 2019: tiistaina 19.11, torstaina 21.1 ja lauantaina 30.11. Kiitän Heidiä siitä, että hän päästi kameroineen minut lähellensä. Heidi kuoli neljä päivää viimeisimmän kuvauskertamme jälkeen. Lämmin osanottoni Heidin läheisille ja ystäville, jotka häntä jäävät syvästi kaipaamaan.
Kuvasarja on tehty osana Visuaalisen journalismin maisteriohjelman Journalistisen henkilökuvauksen työpajaa syksyllä 2019. Valokuvaaja Liisa Takalan vetämän lopputyön teema oli ”arki”.
